Kuiva kesä kurittaa maanviljelijää, tuottajien asema puhuttaa, ja näkyypä kotimaisen ruoantuotannon tukeminen yhtenä hallituksen kärkitavoitteistakin. Julkisilla hankinnoilla voi vaikuttaa – tiesitkö, että Suomessa ostetaan ruokaa julkisten hankintojen kautta joka vuosi yli 300 miljoonalla eurolla? Tai että julkiset keittiöt tarjoavat vuosittain lähes 400 miljoonaa ruoka-annosta? En minäkään ennen tutustumistani lähiruokaoppaaseen. Sen sijaan tiedän, miten hankinnoilla vaikutetaan…
Kevät on ollut neuvotteluja ja blogissa hiljaista. Työmatkoja, hotellihuoneita ja ideoiden tavoittelua pulla kädessä. Kun istuu kuuntelemassa rakennusurakoiden, laitehankintojen ja erilaisten palvelujen substanssia riittävän monta päivää, ehtii syntyä muutamia oivalluksia. Tässä parhaat ohjeet onnistuneisiin neuvotteluihin sekä vahva kannanotto keskustelun puolesta – onnistunut hankinta edellyttää aina yhteistyötä ja vuoropuhelua.
Sitä iloitsee, kun kadut on aurattu ja liikkuminen ilman omaa lumilapiota onnistuu. Miten lumenaurausta oikein ostetaan? Minulla on ollut ilo päästä kilpailuttamaan yleisten katualueiden kunnossapitoa. Tarjouskilpailuissa jo pelkkä hankinnan kohdetta määrittelevien tuotekorttien määrä hengästyttää, sisällöstä puhumattakaan – niin moni asia on huomioitu. Tässä hyvin yksinkertaistettu näkemys.
Olin aikeissa kirjoittaa muusta, yksivuotiaasta hankintalaista ja tehdä yhteenvetoa viime vuodesta. Sitten luin aamun lehden ja turhauduin. ”Hankintalakia noudatettiin: tarjous oli edullisin ja se piti valita.” Kun pieleen menneen rakennusurakan tilaaja, entinen valtakunnansovittelija laukoo maan ykköslehden sivuilla jotain näin typerää, kahvi läikkyy lehdelle ja verenpaine nousee.
Julkiset hankinnat ovat viestintää ja onnistunut hankinta edellyttää vuoropuhelua. Olen viime aikoina löytänyt itseni kerran jos toisenkin puhumasta haltioituneena vuorovaikutuksen merkityksestä julkisissa hankinnoissa. Minusta hankintalain paras säännös on markkinakartoitus ja aika korkealle yltävät myös neuvottelumenettelyä koskevat pykälät. Yllätyksekseni olen viime aikoina törmännyt myös neuvottelumenettelyä koskeviin väärinkäsityksiin, jotka ovat saaneet tilaajat suotta arkailemaan ja välttämään koko menettelyä. Optimisti ei lannistu ja väärinkäsitykset pitää oikoa! Vuoden sisään on mahtunut kymmenkunta neuvottelumenettelyä – tässä kolme tärkeintä oivallusta.
1. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa. Julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa 30 miljardia euroa joka vuosi. Tilaajana sinulla on vaikutusvaltaa, hyödynnä se. Älä pelkää kilpailutusta, vaan näe julkinen hankinta mahdollisuutena.
Olin alkuviikolla keskustelemassa hankintojen avulla työllistämisestä THL:n Hankinnoista duunia -hankkeen webinaarissa (tallenne löytyy täältä). Hankintalain kannalta keinot ovat simppelit – työllistämisehto huomioidaan vähimmäisvaatimuksena tai lisäpisteinä laatuvertailussa. Mutta saako kunta edellyttää, että yritys rekrytoi oman kunnan heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä? En osannut vastata, joten pitihän tämä selvittää.
Hiphurraa! Uusi hankintalaki sallii ympäristömerkin edellyttämisen osana julkista hankintaa aiempaa helpommin. Itse asiassa laki sallii ympäristöominaisuuksien lisäksi myös sosiaalisia ominaisuuksia tai ”muita ominaisuuksia” kuvaavien merkkien edellyttämisen. Tällaisia ovat kaiketi ainakin Reilu kauppa ja luomumerkinnät.
Jeesasin taannoin ystävää ESPD:n täyttämisessä ja kun katsoin tarjouspyynnön kyljessä ollutta, ohjeistamatonta ja yliviivattua Word-blankettia tarjoajan näkökulmasta, tuntuivat puheet pienten ja keskisuurten yritysten aseman helpottamisesta äkkiä kaukaisilta. Selventäessäni ystävälle alihankkijan voimavarojen hyödyntämistä ymmärsin, että lomakkeen täyttäminen ilman apua voi olla yksi perkele. Joten, hyvä tarjoaja, tässä ESPD tulkattuna!
Uusi hankintalaki tuli voimaan 1.1.2017. Uudistus sai mediassa hämmästyttävän vähän palstatilaa, mutta jos uutisesta olisi kerrottu, mitkä asiat olisi kenties nostettu esiin? Hankintaturisti esittelee lain kiinnostavimmat linjaukset.
