Tagged palveluhankinta

MAO: Espoossa poljetaan väärillä kaupunkipyörillä

Markkinaoikeuden tuoreen ratkaisun (MAO 428/18) mukaan voittaneen tarjoajan soveltuvuuden arvioinnissa tehtiin virhe. Espoon kaupunki menetteli hankintalain vastaisesti ja joutuu nyt korvaamaan hävinneelle toimittajalle 200.000 euroa sekä oikeudenkäyntikuluina 10.000 euroa.

Kotimaisuutta ruokahankinnoilla – miten se tehdään?

Kuiva kesä kurittaa maanviljelijää, tuottajien asema puhuttaa, ja näkyypä kotimaisen ruoantuotannon tukeminen yhtenä hallituksen kärkitavoitteistakin. Julkisilla hankinnoilla voi vaikuttaa – tiesitkö, että Suomessa ostetaan ruokaa julkisten hankintojen kautta joka vuosi yli 300 miljoonalla eurolla? Tai että julkiset keittiöt tarjoavat vuosittain lähes 400 miljoonaa ruoka-annosta? En minäkään ennen tutustumistani lähiruokaoppaaseen. Sen sijaan tiedän, miten hankinnoilla vaikutetaan…

Miten lumenaurausta ostetaan?

Sitä iloitsee, kun kadut on aurattu ja liikkuminen ilman omaa lumilapiota onnistuu. Miten lumenaurausta oikein ostetaan? Minulla on ollut ilo päästä kilpailuttamaan yleisten katualueiden kunnossapitoa. Tarjouskilpailuissa jo pelkkä hankinnan kohdetta määrittelevien tuotekorttien määrä hengästyttää, sisällöstä puhumattakaan – niin moni asia on huomioitu. Tässä hyvin yksinkertaistettu näkemys.

Espoo kilpailuttaa kaupunkipyöriä, mutta minkälaisia?

Espoo päättää loppuvuoden aikana, hankkiiko se kaupunkipyöriä. Kilpailutus on jo käynnissä ja tarjouksetkin jätetty viime viikolla. Minkälaisia fillareita Espoo ostaa, jos ostaa? Hankintaturisti kahlasi kilpailutusasiakirjat läpi – tässä päällimmäiset ajatukset.

Suorahankittu turvapaikka

Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain Luona-yhtiön perustamista vastaanottokeskuksista ja niissä ilmenneistä ongelmista (HS artikkeli, oikaisu ja Luonan vastine). Juttu on herättänyt paljon keskustelua, ihan aiheesta. Todellisuus voi olla kaukana sovitusta, ja juuri tästä päästään asian ytimeen. Mitä on sovittu? Mitä Maahanmuuttovirasto on ylipäätään edellyttänyt palvelulta? Ja ennen kaikkea, voiko palvelut ostaa kilpailuttamatta, kuten virasto tulkitsee?

Kaupunkipyöräjärjestelmän laatuvertailu

Kirjoitin viime viikolla Helsingin uusista kaupunkipyöristä, Alepa-fillareista. Hankinta on tehty hintaa ja laatua pisteyttämällä – hankintatermein valintaperusteena on siis ollut kokonaistaloudellinen edullisuus. Miten tätä laatua on käytännössä arvioitu eli mitä hankinnassa on toivottu, arvostettu ja miten se on pisteytetty?

Alepa-fillareiden speksit

Helsingin uudet kaupunkipyörät, etenkin niiden keltainen ilme ja Alepalle myydyt mainospaikat, ovat herättäneet intohimoja. Harva on tullut ehkä ajatelleeksi, että fillaritkin on kilpailutettu julkisena hankintana ja koko palvelun sisältö on määritelty kiehtovalla tarkkuudella. Miten kaupunkipyörät on hankittu?

Soitellen soteen

Viime syksynä vaivalla aikaansaatu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus uhkaa vesittyä perustuslain vastaisena. Koska uudistus siirtyy koko ajan yhä kauemmas tulevaisuuteen, kuntien ja kuntayhtymien sote-kokonaisulkoistuksia ja näihin liittyviä suuria investointeja aiotaan rajoittaa määräaikaisella lailla. ”Miksi toimitaan näin rajulla tavalla?”, erään keskisuuren kaupungin kunnanjohtaja kysyi eilen  Helsingin Sanomissa. Mietin ihan samaa.

Kampanja ”kohtuutonta kilpailuttamista vastaan”

Kehitysvammaliitto uutisoi alkuviikolla Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalle tehdystä kirjelmästä, jossa kolme kehitysvammaista henkilöä vanhempineen pyytää selvittämään, loukkaavatko asumispalveluiden kilpailutukset vammaisten ihmisten syrjintäkieltoa sekä perus- ja ihmisoikeuksia. Kehitysvammaliiton siteeraamassa vetoomuskirjelmässä todetaan nykyisen hankintalain soveltamisen ”pilkkovan vammaisten ihmisten välttämättömät, elämänmittaiset palvelut muutaman vuoden välein kilpailutusmenettelyn kautta järjestettäviksi palvelupalasiksi”. Kehitysvammaisten asumispalvelut ja etenkin niiden kilpailuttaminen ovat puhuttaneet viime aikoina yleisemminkin.…

Helsingin käymäläkiista selitettynä

Edit 8.1.2016.: Rakennusviraston uudesta käymälöiden ylläpitoa ajalle 2016-2024 koskevasta hankinnasta on valitettu markkinaoikeuteen 7.1.2016. Jatkoa siis seuraa – ja vessojen ovet pysyvät kaiketi suljettuina. — Vuosi vaihtui ja Helsingin kaupungin yleisten käymälöiden ovet sulkeutuivat. Uutinen tästä pieleen menneestä julkisesta hankinnasta on noussut viime päivien puheenaiheeksi (Bassoradion Hikinen iltapäivä 5.1., Hesari 6.1.). Mikä meni vikaan? Mistä on kyse? Helsingin kaupungin rakennusvirasto kilpailutti yleisökäymälöiden oston ja niiden ylläpidon kymmeneksi vuodeksi vuonna 2011. Hankinnan arvoksi kaupunki haarukoi jo kilpailutusvaiheessa miljoonia ja hankintapäätöksessä sopimuksen arvoksi laskettiin peräti 9.000.000 euroa.

Sote-ulkoistukset – mistä niissä oikein on kyse?

Sosiaali- ja terveydenhuollon – tuttavallisemmin soten – ulkoistukset päätyvät aika ajoin lehtiotsikoihin. Miten on mahdollista, että yksityinen toimija kykenee tarjoamaan samaa palvelua kuin kunta ja käärimään vielä voittoja veroparatiiseihin, hämmästellään. Olen koko marraskuun saanut työssäni hoitaa sote-kuvioita hihat käärittyinä. Mistä niissä ulkoistuksissa oikein on kyse? Tämän jutun tarkoituksena on raottaa mystiikan verhoa kolmesta näkökulmasta.

Kiire ja julkisuus turvapaikkahankintojen haasteena

Helsingin Sanomat valotti päivän lehdessä pakolaisissa orastavaa bisnestä (koko juttu täällä). Valtio turvautuu turvapaikkakriisissä myös yrityksiin, jotka esimerkiksi pyörittävät vastaanottokeskuksia jo nyt. Monet keskeiset turvapaikanhakijoihin liittyvät palvelut ja menot onkin jutun mukaan jo kilpailutettu. Majoitustilojen kohdalla kuvio ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen kuin bisnespuoli ehkä soisi. Suorahankinta – eli ostaminen ”suoraan” ilman kilpailutusta – on sallittua jos laissa esitetyt edellytykset täyttyvät. Perusteeksi käy kyllä kiirekin – suorahankinnan saa tehdä jos se on ”ehdottoman välttämätöntä” eikä kilpailutukseen tarvittavaa aikaa ole käytettävissä ”hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi” (lainaukset hankintalain 27 §:stä). Euroopan komissio on linjannut, että turvapaikanhakijoiden määrän…

Turvapaikanhakijat julkisten hankintojen kannalta

Euroopassa meneillään oleva turvapaikanhakijoiden vyöry on saanut EU-komissionkin valppaaksi. Komissio julkaisi viime viikolla tiedonannon hankintalainsäädännön soveltamisesta turvapaikkakriisiin. Tiedonannossa on lähinnä tarkasteltu hankintadirektiivejä turvapaikanhakijoiden aiheuttamien tarpeiden kannalta. Kyseessä ei olekaan linjanveto tai uusien sääntöjen asettaminen vaan lähinnä helposti yhteen lappuun koottu kertaus miten niitä hankintasäännöksiä sovelletaankaan tällaisessa tilanteessa. Lähinnähän nämä hankinnat koskettavat maahanmuuttovirastoa sekä yksittäisiä kuntia ja kaupunkeja. Tässä tiedonannon sanoma yksinkertaistettuna. Tiedonanto kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Espoon suunnittelema kiinteistöpalveluiden jättiulkoistus

Espoo on jälleen isosti esillä päivän Hesarissa; ”Espoo päättää pian sadoista työpaikoista” (25.4.2015). Kaupungissa on tarkoitus päättää vielä kevään aikana siivoojien, katujen, puistojen ja kiinteistöjen hoitajien sekä vahtimestareiden työstä – ulkoistetaanko vai tehdäänkö jatkossakin itse. Kyse on yli 900 henkilön ja 40 miljoonan euron työstä. Juttua lukiessani mieleeni nousi tekstistä kolme kohta, joita hieman avaan.