Espoo päättää loppuvuoden aikana, hankkiiko se kaupunkipyöriä. Kilpailutus on jo käynnissä ja tarjouksetkin jätetty viime viikolla. Minkälaisia fillareita Espoo ostaa, jos ostaa? Hankintaturisti kahlasi kilpailutusasiakirjat läpi – tässä päällimmäiset ajatukset.
Syksyn superuutinen on valtion hankintojen julkaiseminen kaikelle kansalle avoimena datana tutkihankintoja.fi-sivustolla. Tällä viikolla avautuneessa palvelussa voi tutkia kategorioittain mitä valtio ostaa, keneltä ja kuinka paljon. Hello avoimuus!
1. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa. Julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa 30 miljardia euroa joka vuosi. Tilaajana sinulla on vaikutusvaltaa, hyödynnä se. Älä pelkää kilpailutusta, vaan näe julkinen hankinta mahdollisuutena.
Miljoonahankinnan tarjoukset saapuvat – ja yrityksiä joudutaan sulkemaan kisan ulkopuolelle. Jälleen. Yksi on unohtanut ESPD-lomakkeen, toinen ei ole huomannut kuvata referenssien sisältöä lainkaan ja kolmas jättää koko tarjouksen myöhässä. Itse asiassa muidenkin tarjoukset saapuvat vain pari minuuttia ennen määräajan umpeutumista. Kiroilen ääneen. Sitten vedän henkeä ja soitan asiakkaalle. Jos voisin kertoa tärkeimmät neuvoni kaikille kilpailutuksiin osallistuville yrityksille, kertoisin nämä.
Olin alkuviikolla keskustelemassa hankintojen avulla työllistämisestä THL:n Hankinnoista duunia -hankkeen webinaarissa (tallenne löytyy täältä). Hankintalain kannalta keinot ovat simppelit – työllistämisehto huomioidaan vähimmäisvaatimuksena tai lisäpisteinä laatuvertailussa. Mutta saako kunta edellyttää, että yritys rekrytoi oman kunnan heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä? En osannut vastata, joten pitihän tämä selvittää.
Hiphurraa! Uusi hankintalaki sallii ympäristömerkin edellyttämisen osana julkista hankintaa aiempaa helpommin. Itse asiassa laki sallii ympäristöominaisuuksien lisäksi myös sosiaalisia ominaisuuksia tai ”muita ominaisuuksia” kuvaavien merkkien edellyttämisen. Tällaisia ovat kaiketi ainakin Reilu kauppa ja luomumerkinnät.
Jeesasin taannoin ystävää ESPD:n täyttämisessä ja kun katsoin tarjouspyynnön kyljessä ollutta, ohjeistamatonta ja yliviivattua Word-blankettia tarjoajan näkökulmasta, tuntuivat puheet pienten ja keskisuurten yritysten aseman helpottamisesta äkkiä kaukaisilta. Selventäessäni ystävälle alihankkijan voimavarojen hyödyntämistä ymmärsin, että lomakkeen täyttäminen ilman apua voi olla yksi perkele. Joten, hyvä tarjoaja, tässä ESPD tulkattuna!
Päätän koulutukseni nykyään sutkaisemalla, että julkinen hankinta on myös mahdollisuus. Oikeastaan jos kuulijalle jäisi vain yksi asia mieleen, se voisi hyvin olla juuri tämä: julkinen hankinta on aina mahdollisuus. Kerron teille, miksi.
Julkisessa keskustelussa hankintalaki näyttäytyy helposti järjenkäytön esteenä ja lain mukainen kilpailutus pakollisena pahana, jonka kernaasti välttäisi. Paljon hedelmällisempää olisi keskustella siitä, näkyvätkö tilaajan arvot hankinnoissa tai miksi ylipäätään ulkoistetaan. Tässä kolme syytä, miksi jokaisen pitäisi kiinnostua julkisista hankinnoista.
Helsingin seudun liikenne (HSL) tiedotti viime viikolla kaupunkipyörien pilottikokeilusta Espooseen ensi kesänä. Tieto levisi nopeasti lehtiin ja sosiaaliseen mediaan, mutta minulla on teille todellinen uutinen: kaupunkipyörät eivät laajene Helsingin ulkopuolelle ilman julkista hankintaa. Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL nimittäin kilpailutti fillarit vuonna 2014 vain Helsinkiin (kirjoitukseni pyörähankinnasta täällä).
