Onnistunut julkinen hankinta on yhtä kuin aito tarjouskilpailu, laadukkaat tarjoukset ja hyvä sopimuskausi. Parhaimmillaan hankinta kehittyy yhteistyön myötä ja kaikkia hymyilyttää. Väitän, että julkiset hankinnat onnistuvat, jos ostaja niin haluaa. Miten se on mahdollista? Tässä tärkeimmät oivallukseni.
Olen elämäni ensimmäistä kertaa podcastin vieraana, puhumassa hyvää hankinnoista! Mistä innostus julkisiin hankintoihin? No esimerkiksi siitä, että hankinnoilla on mahdollisuus vaikuttaa ja julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa yli 30 miljardia euroa vuodessa. Summa vastaa Ikean maailmanlaajuista liikevaihtoa ja sen voi käyttää hurjan hyvin – tai huonosti. Näinkin skarpisti olisin voinut vastata, jos ei olisi jännittänyt niin kamalasti! Nauhalla onneksi naurattaa.
Trendi-lehden uudessa työ & ura -aiheisessa numerossa huudellaan uraoivallusten perään – ja koska selailen lehteä sopivasti työmatkalla, pitäähän tähän tarttua. Tämä uraoivallus on muuttanut tekemiseni suuntaa kaikkein eniten:
Sitä iloitsee, kun kadut on aurattu ja liikkuminen ilman omaa lumilapiota onnistuu. Miten lumenaurausta oikein ostetaan? Minulla on ollut ilo päästä kilpailuttamaan yleisten katualueiden kunnossapitoa. Tarjouskilpailuissa jo pelkkä hankinnan kohdetta määrittelevien tuotekorttien määrä hengästyttää, sisällöstä puhumattakaan – niin moni asia on huomioitu. Tässä hyvin yksinkertaistettu näkemys.
Olin aikeissa kirjoittaa muusta, yksivuotiaasta hankintalaista ja tehdä yhteenvetoa viime vuodesta. Sitten luin aamun lehden ja turhauduin. ”Hankintalakia noudatettiin: tarjous oli edullisin ja se piti valita.” Kun pieleen menneen rakennusurakan tilaaja, entinen valtakunnansovittelija laukoo maan ykköslehden sivuilla jotain näin typerää, kahvi läikkyy lehdelle ja verenpaine nousee.
Toiveilla on tapana toteutua, kun ne lausuu ääneen, sanotaan. Toivon, että ensi vuonna:
Julkiset hankinnat ovat viestintää ja onnistunut hankinta edellyttää vuoropuhelua. Olen viime aikoina löytänyt itseni kerran jos toisenkin puhumasta haltioituneena vuorovaikutuksen merkityksestä julkisissa hankinnoissa. Minusta hankintalain paras säännös on markkinakartoitus ja aika korkealle yltävät myös neuvottelumenettelyä koskevat pykälät. Yllätyksekseni olen viime aikoina törmännyt myös neuvottelumenettelyä koskeviin väärinkäsityksiin, jotka ovat saaneet tilaajat suotta arkailemaan ja välttämään koko menettelyä. Optimisti ei lannistu ja väärinkäsitykset pitää oikoa! Vuoden sisään on mahtunut kymmenkunta neuvottelumenettelyä – tässä kolme tärkeintä oivallusta.
Syksyn superuutinen on valtion hankintojen julkaiseminen kaikelle kansalle avoimena datana tutkihankintoja.fi-sivustolla. Tällä viikolla avautuneessa palvelussa voi tutkia kategorioittain mitä valtio ostaa, keneltä ja kuinka paljon. Hello avoimuus!
1. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa. Julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa 30 miljardia euroa joka vuosi. Tilaajana sinulla on vaikutusvaltaa, hyödynnä se. Älä pelkää kilpailutusta, vaan näe julkinen hankinta mahdollisuutena.
Miljoonahankinnan tarjoukset saapuvat – ja yrityksiä joudutaan sulkemaan kisan ulkopuolelle. Jälleen. Yksi on unohtanut ESPD-lomakkeen, toinen ei ole huomannut kuvata referenssien sisältöä lainkaan ja kolmas jättää koko tarjouksen myöhässä. Itse asiassa muidenkin tarjoukset saapuvat vain pari minuuttia ennen määräajan umpeutumista. Kiroilen ääneen. Sitten vedän henkeä ja soitan asiakkaalle. Jos voisin kertoa tärkeimmät neuvoni kaikille kilpailutuksiin osallistuville yrityksille, kertoisin nämä.
Päätän koulutukseni nykyään sutkaisemalla, että julkinen hankinta on myös mahdollisuus. Oikeastaan jos kuulijalle jäisi vain yksi asia mieleen, se voisi hyvin olla juuri tämä: julkinen hankinta on aina mahdollisuus. Kerron teille, miksi.
Julkisessa keskustelussa hankintalaki näyttäytyy helposti järjenkäytön esteenä ja lain mukainen kilpailutus pakollisena pahana, jonka kernaasti välttäisi. Paljon hedelmällisempää olisi keskustella siitä, näkyvätkö tilaajan arvot hankinnoissa tai miksi ylipäätään ulkoistetaan. Tässä kolme syytä, miksi jokaisen pitäisi kiinnostua julkisista hankinnoista.
Maanantaina tapahtui suuria, kun Suomeen perustettiin yhdistys hankinta-alan ammattilaisille. Vihdoin, sopii todeta, sillä puheissa yhdistys on vilahdellut kuulemma peräti 90-luvulta asti.
Edustin eilen työnantajaani Kuntamarkkinoilla, kunta-alan ammattilaisille suunnatussa tapahtumassa. Lennokas puheenvuoroni hankintalain myyteistä täytti luentosalin äärimmilleen. Kiitos! Puhettani inspiroi eduskunnan viimeviikkoinen lähetekeskustelu hallituksen esityksestä uudeksi hankintalaiksi (hankintalain käsittely alkaa verkkotallenteessa 7:15 minuutin kohdalla). Pääosin kansanedustajien puheenvuoroissa toistuvat samat huolet ja väärinkäsitykset.
”Eihän ne hankinnat niin vaikeita olekaan, ryhdytään hommiin vaan!” Näin huudahti eräs asiakas voitonriemuisena tavatessamme ensikerran. Hän oli juuri lukenut muutaman kymmenen sivun mittaisen hankintaoppaan ja silminnähden huojentunut oppimastaan. Hankinnat eivät menekään aina pieleen. Menettely onkin loogista ja moni asia on mahdollista huomioida kilpailutuksessa. Olen vaalinut tätä riemastunutta oivallusta mielessäni ja palannut siihen ajatuksissani monta kertaa. Mutta miksi hankinnat mielletään vaikeiksi?
