Tagged mediaosuma

Kaupunkipyöräjärjestelmän laatuvertailu

Kirjoitin viime viikolla Helsingin uusista kaupunkipyöristä, Alepa-fillareista. Hankinta on tehty hintaa ja laatua pisteyttämällä – hankintatermein valintaperusteena on siis ollut kokonaistaloudellinen edullisuus. Miten tätä laatua on käytännössä arvioitu eli mitä hankinnassa on toivottu, arvostettu ja miten se on pisteytetty?

Alepa-fillareiden speksit

Helsingin uudet kaupunkipyörät, etenkin niiden keltainen ilme ja Alepalle myydyt mainospaikat, ovat herättäneet intohimoja. Harva on tullut ehkä ajatelleeksi, että fillaritkin on kilpailutettu julkisena hankintana ja koko palvelun sisältö on määritelty kiehtovalla tarkkuudella. Miten kaupunkipyörät on hankittu?

”Hankintalaki uhkaa jätehuoltoa”

Viime viikkoina olen törmännyt toistuvasti tähän: kotitalouksien jätemaksut uhkaavat nousta rajusti uudistuvan hankintalain myötä. Keskisuomalainen ja Kaleva ehtivät uutisoida aiheesta ensin. Suomen Kuvalehti kiiruhti perässä. Tällä viikolla Karjalainen varoitteli jo Suomen rajat ylittävästä jäterallistakin. ”Jätemaksut saattavat nousta jopa 20 prosenttia, jos hankintalaki menee pelätyssä muodossa läpi”; ”Poliittiset intohimot ovat nousseet uudistusten yhteydessä pintaan”; ”Jätteenhuolto on pattitilanteessa uuden…

Mikä ihmeen yhteisyritys?

Kaipailin blogissani taannoin sote-palvelujen järjestämiseen raikkaita avauksia ja yhteistyöideoita vastakkainasettelun ja pakkolakien sijaan. Yksi heitto tuli viikonloppuna Pihlajalinnan perustajalta Mikko Wiréniltä Hesarin henkilöjutussa: kunnan ja yksityisen palveluntuottajan yhteisyritys. Mistä on kyse? Yhteisyrityksen ajatuksena on luoda aito kumppanuus kunnan ja yksityisen palveluntuottajan (siis yrityksen) välille. Tai kuten Wirén asian lehdessä ilmaisee: saada molempien toimijoiden parhaat puolet…

Kampanja ”kohtuutonta kilpailuttamista vastaan”

Kehitysvammaliitto uutisoi alkuviikolla Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalle tehdystä kirjelmästä, jossa kolme kehitysvammaista henkilöä vanhempineen pyytää selvittämään, loukkaavatko asumispalveluiden kilpailutukset vammaisten ihmisten syrjintäkieltoa sekä perus- ja ihmisoikeuksia. Kehitysvammaliiton siteeraamassa vetoomuskirjelmässä todetaan nykyisen hankintalain soveltamisen ”pilkkovan vammaisten ihmisten välttämättömät, elämänmittaiset palvelut muutaman vuoden välein kilpailutusmenettelyn kautta järjestettäviksi palvelupalasiksi”. Kehitysvammaisten asumispalvelut ja etenkin niiden kilpailuttaminen ovat puhuttaneet viime aikoina yleisemminkin.…

Helsingin käymäläkiista selitettynä

Edit 8.1.2016.: Rakennusviraston uudesta käymälöiden ylläpitoa ajalle 2016-2024 koskevasta hankinnasta on valitettu markkinaoikeuteen 7.1.2016. Jatkoa siis seuraa – ja vessojen ovet pysyvät kaiketi suljettuina. — Vuosi vaihtui ja Helsingin kaupungin yleisten käymälöiden ovet sulkeutuivat. Uutinen tästä pieleen menneestä julkisesta hankinnasta on noussut viime päivien puheenaiheeksi (Bassoradion Hikinen iltapäivä 5.1., Hesari 6.1.). Mikä meni vikaan? Mistä on kyse? Helsingin kaupungin rakennusvirasto kilpailutti yleisökäymälöiden oston ja niiden ylläpidon kymmeneksi vuodeksi vuonna 2011. Hankinnan arvoksi kaupunki haarukoi jo kilpailutusvaiheessa miljoonia ja hankintapäätöksessä sopimuksen arvoksi laskettiin peräti 9.000.000 euroa.

Taasko halvin hinta voittaa!

Hankintojen kohdalla törmää toisinaan jänniin uskomuksiin. Ehdoton lempparini on kiukku voittajan valitsemisesta ”pelkällä hinnalla”. Tämä on melko yleinen ja usein mediassakin esitetty väärinkäsitys. Juttu on nimittäin niin, että vaikka voittajan valintaperusteena käytettäisiin ainoastaan hintaa, väitän, että hankinnoissa huomioidaan aina laatu. Kerron, mikä juju siinä hintavertailussa oikein on.

Hankintalakiuudistus Hesarin Vieraskynässä

Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla julkaistiin hiljattain kiinnostava kannanotto hankintalakiuudistukseen liittyen. Tekstin ”Hankintalaki on uudistettava kansalaisten ehdoilla” on kirjoittanut sosiaalityön yliopistonlehtori Johannes Kananen Svenska social- och kommunalhögskolanista. Kananen nostaa esiin mielenkiintoisen havainnon. Hankintadirektiivissä – johon kansallinen lainsäädäntömmekin perustuu – on tarjottu mahdollisuus kohdentaa kilpailu sellaisille toimijoille, jotka hoitavat julkisen palvelun tehtäviä ja sijoittavat voitot uudelleen organisaation tarkoituksen saavuttamiseen.

Kiire ja julkisuus turvapaikkahankintojen haasteena

Helsingin Sanomat valotti päivän lehdessä pakolaisissa orastavaa bisnestä (koko juttu täällä). Valtio turvautuu turvapaikkakriisissä myös yrityksiin, jotka esimerkiksi pyörittävät vastaanottokeskuksia jo nyt. Monet keskeiset turvapaikanhakijoihin liittyvät palvelut ja menot onkin jutun mukaan jo kilpailutettu. Majoitustilojen kohdalla kuvio ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen kuin bisnespuoli ehkä soisi. Suorahankinta – eli ostaminen ”suoraan” ilman kilpailutusta – on sallittua jos laissa esitetyt edellytykset täyttyvät. Perusteeksi käy kyllä kiirekin – suorahankinnan saa tehdä jos se on ”ehdottoman välttämätöntä” eikä kilpailutukseen tarvittavaa aikaa ole käytettävissä ”hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi” (lainaukset hankintalain 27 §:stä). Euroopan komissio on linjannut, että turvapaikanhakijoiden määrän…

Turvapaikanhakijat julkisten hankintojen kannalta

Euroopassa meneillään oleva turvapaikanhakijoiden vyöry on saanut EU-komissionkin valppaaksi. Komissio julkaisi viime viikolla tiedonannon hankintalainsäädännön soveltamisesta turvapaikkakriisiin. Tiedonannossa on lähinnä tarkasteltu hankintadirektiivejä turvapaikanhakijoiden aiheuttamien tarpeiden kannalta. Kyseessä ei olekaan linjanveto tai uusien sääntöjen asettaminen vaan lähinnä helposti yhteen lappuun koottu kertaus miten niitä hankintasäännöksiä sovelletaankaan tällaisessa tilanteessa. Lähinnähän nämä hankinnat koskettavat maahanmuuttovirastoa sekä yksittäisiä kuntia ja kaupunkeja. Tässä tiedonannon sanoma yksinkertaistettuna. Tiedonanto kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Ulkoistaminen ei vie autuuteen ja onneen – muttei tuhoonkaan

Helsingin Sanomien sekä Laura Rädyn innoittamaan otsikkoon kiteytyy oma hankinta-ammattilaiseni näkemys. Ulkoistaminen ei ole onnen automaatti eikä itseisarvo. Toisaalta ulkoistaminen ei myöskään ole tuhon tie – ainakaan jos ostajalla on kilpailuttamisessa tarvittavaa osaamista ja kirkas ajatus siitä, mitä ulkoistuksella tavoitellaan. Tämän päiväisen Hesarin pääkirjoituksen lisäksi julkiset hankinnat ovatkin olleet viime viikkoina esillä etenkin periaatteellisella tasolla.

Hesarin juttusarja ulkoistuksista

Helsingin Sanomissa on käynnissä juttusarja isojen kaupunkien – Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän ja Kuopion – ostoista. Pääkaupunkiseudun ulkoistuksia lehti käsittelee erikseen kaupunkisivuillaan. Uusin pätkä, ”Terveysjätit hakevat kasvua ostamalla hoivakoteja”, julkaistiin maanantain lehdessä ja se löytyy myös netistä. Toisinaan paikallisten hoivakotien siirtyminen suuryrityksen omistukseen voi olla iloinen uutinen, kuten jutussa vastikään Attendon omistukseen siirtyneen palvelukodin entinen osastovastaava, nykyinen johtaja toteaa: ”Saimme leveämmät hartiat. Olen varma, että tämä turvaa asukkaiden ja henkilökunnan tulevaisuutta.”

Espoon suunnittelema kiinteistöpalveluiden jättiulkoistus

Espoo on jälleen isosti esillä päivän Hesarissa; ”Espoo päättää pian sadoista työpaikoista” (25.4.2015). Kaupungissa on tarkoitus päättää vielä kevään aikana siivoojien, katujen, puistojen ja kiinteistöjen hoitajien sekä vahtimestareiden työstä – ulkoistetaanko vai tehdäänkö jatkossakin itse. Kyse on yli 900 henkilön ja 40 miljoonan euron työstä. Juttua lukiessani mieleeni nousi tekstistä kolme kohta, joita hieman avaan.

Espoon ”arkkitehtiluomukset”

Hesari uutisoi (27.3.2015) Espoon koulukorjauksista sekä uusien koulujen rakentamisesta. Espoossa pohditaan koulurahaston perustamista ja sitä kautta koulukiinteistöjen ja niiden korjausten ulkoistamista. Hankintaslangilla tässä ehdotellaan elinkaarimallin käyttöä eli pitkäaikaista julkisen ja yksityisen kumppanuutta. Suomeksi sanottuna kaupunki kilpailuttaa itselleen ”kumppanin” eli yrityksen, joka remontoi tai rakentaa tilat. Yritys pitää huolta tiloista ja kaupunki maksaa vuokraa tilojen käytöstä. Kaupunki vuokraa…