Tarjoajalla on oikeus merkitä liike- ja ammattisalaisuuksiksi katsomansa kohdat tarjouksesta luottamuksellisiksi. Tämä voi olla myös kaksiteräinen miekka.
Liikesalaisuudella tarkoitetaan tietoa, jolla on taloudellista arvoa yrityksen elinkeinotoiminnassa; tieto ei ole yleisesti tunnettu ja helposti saatavilla ja yritys pyrkii itse suojaamaan tietoa. Liikesalaisuuksista säädetään tarkemmin liikesalaisuuslaissa.
Julkisten hankintojen näkökulmasta asiaa säätelee julkisuuslaki. Kun hankintapäätös on tehty, tarjoukset ovat lähtökohtaisesti julkisia asianosaisille (muille tarjoajille). Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tarjouksista tulee yleisöjulkisia, jos hankintayksikkö ei satu olemaan osakeyhtiömuotoinen toimija, jolloin yleisöjulkisuutta ei ole lainkaan.
Tarjoajalla on kuitenkin oikeus merkitä tarjouksessa esittämänsä liike- ja ammattisalaisuudet luottamuksellisiksi. Ne eivät tule julkisiksi eli hankintayksikkö ei anna näistä tietoa muille kilpailuun osallistuneille sen paremmin kuin ulkopuolisillekaan.
Vertailuhinta ei kuitenkaan koskaan voi olla salainen. Mutta jos hankinnassa on kysytty yksikköhintoja, tieto näistä hinnoista, hintakoreista jne., voi sitä vastoin olla liike- ja ammattisalaisuus. Ja vaikkei aina tarjoajan puolesta olisikaan, on toimialoja, joissa hankintayksikön ei aidon kilpailun turvaamiseksi jatkossa kenties kannata toimittaa kaikkien tarjoajien kattavia yksikköhintaluetteloita jokaiselle pyytäjälle.
Jos tarjoaja on merkinnyt osia tarjouksestaan luottamukselliseksi, eikä kyse ole firman nettisivuilta löytyvästä perustiedosta, harva hankintayksikkö ryhtyy haastamaan näkemystä. Jos hankintayksikkö nimittäin antaa tiedon yrityksen liike- ja ammattisalaisuudesta, se saattaa joutua korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Käytännössä se tarkoittaisi vahingonkorvauskannetta käräjäoikeudessa.
Tarjouksesta saa ja kannattaa merkitä salaisiksi vain ne osat, jotka todella sisältävät luottamuksellista tietoa. Jos kaikki merkitsevät valtaosan tarjouksen sisällöstä automaattisesti liike- ja ammattisalaisuudeksi, tarjoajien oma oikeusturva heikkenee. Se ei ole tarjoajienkaan etu. Hävinneen tarjoajan on mahdoton arvioida kilpailijan tarjouksen sisältöä ja hankintapäätöksen oikeellisuutta, jos tarjous on kokonaan mustattu. Hankintayksikkö voi avata tarjousten sisältöä päätöksessään vain yleisellä tasolla, ja viime kädessä ainoaksi keinoksi jää valitus markkinaoikeuteen eli päätöksen asianmukaisuuden saattaminen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Keskustelujen käyminen hankintapäätöksen antamisen jälkeen kysyy pelisilmää hankintayksiköltä. Ja jos satut olemaan kilpailutuksen voittaja, lienee oman etusi mukaista raottaa tarjousta paljastamalla siitä riittävät tiedot, joilla muut voivat varmistua tarjouksesi sijoittumisesta. Tieto lisää ymmärrystä ja reilusti toteutettu kilpailutus on helppo hyväksyä – harva valittaa markkinaoikeuteen huvikseen.