Hankintapäätös on tehty, eikä se mennyt nappiin. Hankintaoikaisua järeämpi keino on markkinaoikeudelle tehtävä valitus, eli virheellisen ratkaisun saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi.
Markkinaoikeusvalituksen voi tehdä kansallisissa ja EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa. Tästä jaottelusta riippuvat myös markkinaoikeuden käytettävissä olevat keinot.
Muutoksenhakuaika on 14 vuorokautta ja se alkaa hankintapäätöksen tiedoksisaannista. Mahdollinen hankintayksikölle tehty oikaisupyyntö ei pidennä määräaikaa. Jos päätöstä ei tehdä lainkaan (esim. suorahankinta), valitus markkinaoikeudelle on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta.
Valituksessa on esitettävä vaatimukset perusteluineen, valittajan yhteystiedot sekä tieto päätöksestä, jota valitus koskee. Muuten valitus on vapaamuotoinen. Perusteluissa on hyvä viitata hankinta-asiakirjojen tai menettelyn virheelliseksi koettuun kohtaan. Turhaa toistoa kannattaa välttää, markkinaoikeus kyllä tuntee lainsäädännön ja soveltaa sitä ilman pyyntöä.
Valittajan on lain mukaan ilmoittettava valituksesta hankintayksikölle. Itse ajattelen, että hankintayksikölle kannattaa ilmoittaa jo valitusaikeistakin – ehkä yhteinen keskustelu hankintapäätöksestä auttaa ymmärtämään tehtyä ratkaisua; hankintayksikkö voi vielä avata linjauksiaan.
Markkinaoikeuden keinot puuttua hankintapäätökseen riippuvat hankinnan arvosta.
Kansallisen kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa markkinaoikeus voi kumota tehdyn päätöksen, kieltää soveltamasta virheellistä kohtaa sekä velvoittaa korjaamaan virheellisen menettelyn. Ostaja voidaan esimerkiksi velvoittaa tekemään tarjousten vertailu uudelleen – mutta vain saman tarjouspyynnön perusteella. Jos virhe on tarjouspyynnössä itsessään, sen korjaaminen edellyttää tehdyn hankintapäätöksen kumoamista ja uutta kilpailutusta.
Lisäksi hankintayksikkö voidaan velvoittaa maksamaan hyvitysmaksua (n. 10 % hankinnan arvosta) tarjoajalle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Esimerkiksi suorahankinnassa, jossa tarjouksia ei ole pyydetty lainkaan, voittamisen osoittaminen on käytännössä mahdotonta. Mutta suorahankinnastakin voi toki valittaa markkinaoikeuteen, ja jos EU-kynnysarvo ylittyy, markkinaoikeudella on keinoja puuttua myös sopimukseen.
EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa markkinaoikeus voi edellä esitettyjen keinojen lisäksi nimittäin lyhentää sopimuskautta tai määrätä tehdyn sopimuksen kokonaan tehottomaksi (sopimus raukeaa). Lisäksi markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle sakkoluontoisen seuraamusmaksun.
Valituksen tekeminen on maksullista.
Markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksun suuruus riippuu hankinnan arvosta. Jos hankinnan arvo on alle miljoona euroa, käsittelymaksu on 2050 €. Suuremmissa hankinnoissa maksu on 4100 € ja yli kymmenen miljoonan euron hankinnoissa 6140 €. Jos asia poistetaan käsittelystä antamatta pääasiassa ratkaisua, oikeudenkäyntimaksu on 500 € (esim. hankintayksikkö keskeyttää koko hankinnan tai valittaja peruu valituksen saatuaan hankintaoikaisuun myönteisen vastauksen).
Käytännössä markkinaoikeusmenettely on kirjelmien kirjoittamista. Moni palkkaa hommaan juristin ja tästä aiheutuu kustannuksia. Juristin valinnassa keskeistä on julkisten hankintojen tuntemus – laskutus on usein tuntiperusteista ja riski “turhalle” valitukselle vähenee. Hävinnyt valittaja saattaa nimittäin joutua korvaamaan myös hankintayksikön kulut. Tämä on todennäköistä etenkin siinä tapauksessa, että valitus on ollut turha; hankintayksikkö on soveltanut hankinta-asiakirjoissa ilmoittamaansa ja toiminut muutenkin lain mukaan. Jos hankinta-asiakirjat ovat sitä vastoin tulkinnanvaraiset tai hankintayksikön menettely muuten kyseenalaista, hankintayksikön kuluja ei todennäköisesti joudu korvaamaan.
[Kirjoitus on osa laajempaa “24 faktaa julkisista hankinnoista” -kokonaisuutta. Koko sarjan löydät täältä.]