Hyvä kysymys, sillä pelkkä osakeomistus ei tee sidosyksikköä, jolta hankinnan tekeminen ilman kilpailutusta olisi sallittua. Sidosyksikköasema edellyttää todellista määräysvaltaa. Jos sitä ei ole, tai muut sidosyksikkönä toimimisen edellytykset eivät täyty, kyseessä on laiton suorahankinta.

Silti lupaus hankintalain mukaisen kilpailutuksen välttämisestä yhden osakkeen turvin näyttää puhuttelevan monia.

Kilpailuttamista pelätään, julkisiin hankintoihin liittyy vahva illuusio vaikeudesta ja järjenvastaisuudesta, vaikka eikö pikemminkin aito kilpailu ole edellytys verovarojen vastuulliselle käytölle ja hankintojen kehittymiselle?

On selvää, että on olemassa vastuullisesti toimivia sidosyksiköitä, jotka tuottavat omistajilleen aitoa lisäarvoa. Osa sidosyksiköistä myös toimii alalla, jolla markkinaehtoinen toiminta on olematonta. Pahimmillaan olematon markkinakenttä voi kuitenkin olla myös seuraus sidosyksikköyhtiön vahvasta asemasta tietyllä toimialalla tai maantieteellisellä alueella.

On ylipäätään hyvä kysymys, missä määrin julkisen sektorin tehtäviin kuuluu palvelujen tuottaminen ja kilpailu samalla kentällä yksityisten yritysten kanssa. Kuntalaki velvoittaa kuntia yhtiöittämään tehtävät, joita ne hoitavat kilpailutilanteessa markkinoilla. Kuntayhtiöiden runsaslukuistuminen pohjautuu tähän yhtiöittämisvelvoitteeseen. Kokonaan toinen kysymys on, miksi julkinen sektori haluaa tuottaa palveluja, jos tarjontaa – ja siten myös mahdollisuus ostaa näitä palveluja – on olemassa muutoinkin. On kiinnostava ajatus, että julkinen sektori kilpailee yhtiöllään samoilla markkinoilla yksityisten toimijoiden kanssa, miellämmehän vastaavan tehokkuuden harvoin julkisen sektorin vahvuudeksi.

Vai mahdollistavatko sidosyksikköhankinnat toimimisen samoilla pelikentillä, mutta ilman todellista huolta palvelujen tehokkaasta tuottamisesta oikealla hinta-laatusuhteella? Mikäli sidosyksikköyhtiössä määräysvaltaa käyttävät tahot (omistajat) tekevät ostonsa automaattisesti sidosyksikköyhtiöltään, syntyy aito huoli siitä, vastaako palvelun sisältö ja hinta sitä tasoa, joka olisi voitu saavuttaa julkisella kilpailutuksella.

Kenties juuri siksi tarkoitushakuinen kilpailutuksen välttely yhden osakkeen omistusosuudella särähtää. Osakkeen turvin saatetaan hankkia kallista ja kehnoa, mutta eipä tarvitse kilpailuttaa.

Hankintaa suunnitteleva hankintayksikkö on joka tapauksessa todellisen pohdinnan edessä arvioidessaan, järjestääkö se kilpailutuksen vai ostaako palvelun sidosyksiköltään – siinäkin tapauksessa, että sidosyksikkönä toimimisen edellytykset täyttyvät.