Hankinta-Suomi-toimenpideohjelman alla julkaistiin hiljattain selvitys Julkisten hankintojen strategisen johtamisen parhaista käytännöistä – 22 askelta menestykseen. Selvitys perustuu hankintayksiköille tehtyyn laajaan haastatteluaineistoon, ja tavoitteena on lisätä ymmärrystä hankintojen strategisesta johtamisesta ja sen hyödyistä sekä levittää parhaita käytäntöjä.
Parhaat käytännöt on ryhmitelty “teema-alueittain” kyvykkyyksiin, organisaatiota koskeviin toimenpiteisiin, prosesseihin & työkaluihin sekä hankinnan rooliin & arvolupaukseen. Jokaisen teeman alla on kourallinen toimenpidesuosituksia, parhaita käytäntöjä, ja ne ovat itsessään vallan erinomaisia. Kyvykkyyksien teemassa kannustetaan esimerkiksi luomaan kehittymistä tukeva organisaatiokulttuuri ja huolehtimaan omasta osaamisesta. Organisaation teema-alueessa rohkaistaan varmistamaan ylimmän johdon sitoutuminen. Prosessit ja työkalut -teema ohjaa kirkastamaan hankinnan roolit ja vastuut sekä kannustaa kategoriajohtamiseen, digitalisointiin, toimittajamarkkinatuntemuksen ja vuoropuhelun lisäämiseen. Hankinnan roolin ja arvolupauksen parhaita käytäntöjä ovat mm. asiakas- ja loppukäyttäjänäkökulman huomioiminen, hankinnan näkeminen mahdollistajana sekä rohkea, tavoitteellinen ja innostava asenne.
Helppoa olla samaa mieltä jokaisesta! Näitä askelia noudattamalla hankinnat onnistuvat aivan varmasti. Lisäksi jokaisen askeleen kohdalla on listattu lukuisia hyötyjä.
Vaikeaa ei olekaan innostua, oivaltaa strategisen johtamisen tärkeys ja hankinnan merkitys. Monimutkaisempaa on tehdä se käytännössä.
Tältä osin selvityksen anti jää harmillisen ohueksi ja selvitys sortuu konsulttijargoniin.
Kun selvitys neuvoo aloittamaan “etenemällä teema-aluekohtaisesti, rakentamalla organisaatiolle kehittämispolkuja tai valitsemalla kehittämisen painopistealue ja tunnistamalla parhaiden käytäntöjen välisiä riippuvuuksia sekä valitsemalla verrokkeja julkisista edelläkävijäorganisaatioista tai yritysmaailmasta”, teksti on luettava uudelleen ja monella saattaa olla hankaluuksia ryhtyä toimeen.
Kattavaa haastatteluaineistoa olisi suonut avattavan huomattavasti enemmän konkreettisin esimerkein. Selvitys esittelee ansioituneesti monia kymmeniä vinkkejä, mutta jos esimerkiksi hankintojen digitalisointiin vinkataan “mobiilisovelluksilla, joiden avulla voidaan kartoittaa eri palvelukokonaisuuksien ja sidosryhmien innovaatiopotentiaalia“, olisi arvokasta kuulla, minkälaisia nämä mobiilisovellukset voisivat sisällöltään olla ja jo ovatkin niitä hyödyntävissä organisaatioissa.
Minkälaisia tekoja haastatelluissa organisaatioissa on tehty. Sillä yksinkertaisimmillaan hankintojen strateginen johtaminen on sen miettimistä, miten ostetaan paremmin. Siksi julkisten hankintojen strateginen johtaminen on niin äärettömän tärkeää, ja selvityksellekin oli kovat odotukset.