Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain Luona-yhtiön perustamista vastaanottokeskuksista ja niissä ilmenneistä ongelmista (HS artikkeli, oikaisu ja Luonan vastine). Juttu on herättänyt paljon keskustelua, ihan aiheesta. Todellisuus voi olla kaukana sovitusta, ja juuri tästä päästään asian ytimeen. Mitä on sovittu? Mitä Maahanmuuttovirasto on ylipäätään edellyttänyt palvelulta? Ja ennen kaikkea, voiko palvelut ostaa kilpailuttamatta, kuten virasto tulkitsee?
”Moni luovan alan toimisto tai freelanceri tekee pieniä projekteja julkisen puolen ostajille, joita hankintalaki velvoittaa. Eteen tulee hankalia kysymyksiä, joihin ostajatkaan eivät aina osaa vastata.” Sain jo hyvän aikaa sitten toiveen ruotia hankintoja tällaisten pienten pelaajien näkökulmasta. Miten toimia oikein, kun töistä maksetut summat ovat pieniä puroja? Kenen vastuulla hankintalain noudattaminen oikein on? Mikä ihmeen kynnysarvo? Kynnysarvo on…
Edit 8.1.2016.: Rakennusviraston uudesta käymälöiden ylläpitoa ajalle 2016-2024 koskevasta hankinnasta on valitettu markkinaoikeuteen 7.1.2016. Jatkoa siis seuraa – ja vessojen ovet pysyvät kaiketi suljettuina. — Vuosi vaihtui ja Helsingin kaupungin yleisten käymälöiden ovet sulkeutuivat. Uutinen tästä pieleen menneestä julkisesta hankinnasta on noussut viime päivien puheenaiheeksi (Bassoradion Hikinen iltapäivä 5.1., Hesari 6.1.). Mikä meni vikaan? Mistä on kyse? Helsingin kaupungin rakennusvirasto kilpailutti yleisökäymälöiden oston ja niiden ylläpidon kymmeneksi vuodeksi vuonna 2011. Hankinnan arvoksi kaupunki haarukoi jo kilpailutusvaiheessa miljoonia ja hankintapäätöksessä sopimuksen arvoksi laskettiin peräti 9.000.000 euroa.
Helsingin Sanomat valotti päivän lehdessä pakolaisissa orastavaa bisnestä (koko juttu täällä). Valtio turvautuu turvapaikkakriisissä myös yrityksiin, jotka esimerkiksi pyörittävät vastaanottokeskuksia jo nyt. Monet keskeiset turvapaikanhakijoihin liittyvät palvelut ja menot onkin jutun mukaan jo kilpailutettu. Majoitustilojen kohdalla kuvio ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen kuin bisnespuoli ehkä soisi. Suorahankinta – eli ostaminen ”suoraan” ilman kilpailutusta – on sallittua jos laissa esitetyt edellytykset täyttyvät. Perusteeksi käy kyllä kiirekin – suorahankinnan saa tehdä jos se on ”ehdottoman välttämätöntä” eikä kilpailutukseen tarvittavaa aikaa ole käytettävissä ”hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi” (lainaukset hankintalain 27 §:stä). Euroopan komissio on linjannut, että turvapaikanhakijoiden määrän…
Euroopassa meneillään oleva turvapaikanhakijoiden vyöry on saanut EU-komissionkin valppaaksi. Komissio julkaisi viime viikolla tiedonannon hankintalainsäädännön soveltamisesta turvapaikkakriisiin. Tiedonannossa on lähinnä tarkasteltu hankintadirektiivejä turvapaikanhakijoiden aiheuttamien tarpeiden kannalta. Kyseessä ei olekaan linjanveto tai uusien sääntöjen asettaminen vaan lähinnä helposti yhteen lappuun koottu kertaus miten niitä hankintasäännöksiä sovelletaankaan tällaisessa tilanteessa. Lähinnähän nämä hankinnat koskettavat maahanmuuttovirastoa sekä yksittäisiä kuntia ja kaupunkeja. Tässä tiedonannon sanoma yksinkertaistettuna. Tiedonanto kokonaisuudessaan löytyy täältä.
