”Käänteisellä kilpailutuksella paras laatu voittaa aina”, kirjoitti kollega taannoisessa Hesarin mielipidekirjoituksessa, ja sehän sopii, onhan juuri laadun ostaminen yksi keskeisimmistä julkisten hankintojen yhteydessä esitetyistä toiveista. Mitä käänteinen kilpailutus tarkoittaa ja miten kilpailutus käytännössä tehdään? Hankintaturisti selventää.
Ryhdyn yrittäjäksi, ja tunne on sama kuin teininä folkkarin peräsimessä! Mutta palataan purjehdukseen tuonnempana.
Sidosyksiköiden suosio on suurta. Yhtiöitä on noussut lukuisille toimialoille, osa on laajentanut reippaasti ja eräät hankintayksiköt ovat turvanneet sidosyksikköhankinnat jopa perustamalla erillisiä yhtiöitä vapailla markkinoilla kilpaillakseen. Huoli tästä kanavoitui alkuviikolla Kauppalehden pääkirjoitukseen. Sidosyksiköiden ulosmyyntiä rajoittava hankintalain säännös tulee voimaan siirtymäajan jälkeen 1.1.2019. On aika päivittää blogin kaikkien aikojen suosituin postaus – mikä on sidosyksikkö ja miksi sillä on merkitystä?
Markkinaoikeuden tuoreen ratkaisun (MAO 428/18) mukaan voittaneen tarjoajan soveltuvuuden arvioinnissa tehtiin virhe. Espoon kaupunki menetteli hankintalain vastaisesti ja joutuu nyt korvaamaan hävinneelle toimittajalle 200.000 euroa sekä oikeudenkäyntikuluina 10.000 euroa.
Kuiva kesä kurittaa maanviljelijää, tuottajien asema puhuttaa, ja näkyypä kotimaisen ruoantuotannon tukeminen yhtenä hallituksen kärkitavoitteistakin. Julkisilla hankinnoilla voi vaikuttaa – tiesitkö, että Suomessa ostetaan ruokaa julkisten hankintojen kautta joka vuosi yli 300 miljoonalla eurolla? Tai että julkiset keittiöt tarjoavat vuosittain lähes 400 miljoonaa ruoka-annosta? En minäkään ennen tutustumistani lähiruokaoppaaseen. Sen sijaan tiedän, miten hankinnoilla vaikutetaan…
Olen elämäni ensimmäistä kertaa podcastin vieraana, puhumassa hyvää hankinnoista! Mistä innostus julkisiin hankintoihin? No esimerkiksi siitä, että hankinnoilla on mahdollisuus vaikuttaa ja julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa yli 30 miljardia euroa vuodessa. Summa vastaa Ikean maailmanlaajuista liikevaihtoa ja sen voi käyttää hurjan hyvin – tai huonosti. Näinkin skarpisti olisin voinut vastata, jos ei olisi jännittänyt niin kamalasti! Nauhalla onneksi naurattaa.
Kevät on ollut neuvotteluja ja blogissa hiljaista. Työmatkoja, hotellihuoneita ja ideoiden tavoittelua pulla kädessä. Kun istuu kuuntelemassa rakennusurakoiden, laitehankintojen ja erilaisten palvelujen substanssia riittävän monta päivää, ehtii syntyä muutamia oivalluksia. Tässä parhaat ohjeet onnistuneisiin neuvotteluihin sekä vahva kannanotto keskustelun puolesta – onnistunut hankinta edellyttää aina yhteistyötä ja vuoropuhelua.
”Tarjousten vertailussa on painotettava laatua, pelkällä hinnalla saa huonoa.” Törmään tähän perkeleelliseen ajatukseen alituiseen. Viestiä toistellaan mediassa ja onnistuinpa taannoisella infra-alan risteilylläkin herättämään pienoisen kohun esittäessäni eriävän mielipiteen. Eräs jaksoi soittaa perään, vaikkei kuulemma ollut edes laivassa. (Mikä kohteliaisuus, herätän tunteita!) Julkisten hankintojen ammattilaisena turhauttaa. Laadun huomioimisella tarjouskilpailun voittajan valinnassa ei nimittäin ole suurtakaan merkitystä. Kerron teille miksi.
Trendi-lehden uudessa työ & ura -aiheisessa numerossa huudellaan uraoivallusten perään – ja koska selailen lehteä sopivasti työmatkalla, pitäähän tähän tarttua. Tämä uraoivallus on muuttanut tekemiseni suuntaa kaikkein eniten:
Sitä iloitsee, kun kadut on aurattu ja liikkuminen ilman omaa lumilapiota onnistuu. Miten lumenaurausta oikein ostetaan? Minulla on ollut ilo päästä kilpailuttamaan yleisten katualueiden kunnossapitoa. Tarjouskilpailuissa jo pelkkä hankinnan kohdetta määrittelevien tuotekorttien määrä hengästyttää, sisällöstä puhumattakaan – niin moni asia on huomioitu. Tässä hyvin yksinkertaistettu näkemys.
