Korkein hallinto-oikeus julkaisi alkuvuonna vuosikirjapäätöksen tarjouspyynnön muuttamisesta hankintamenettelyn kuluessa. Olennaisten muutosten tekeminen tarjouspyyntöön ei onnistu korjausilmoituksella, kiteytyy päätöksen ydin, ja muutos on olennainen jos tarjoaja, joka ei ilman muutosta olisi voinut osallistua, voikin nyt jättää tarjouksen (KHO 2022:1).

Taustalla on EU-tuomioistuimen ratkaisu C-298/15, Borta (EU:C:2017:266), jonka nojalla hankintayksikkö ei voi menettelyn aikana muuttaa olennaisia ehtoja, joiden perusteella tarjoajat ovat tehneet päätöksensä valmistautua tarjouksen tekemiseen tai vaihtoehtoisesti jättää osallistumatta koko kisaan.

Ajatus on hyvä, mutta onko se tätä päivää?

Hankintailmoitusten ja tarjouspyyntöaineistojen perkaaminen ja vuoropuhelun käyminen on yrityksille normaalia myyntityötä. Miksei näissä asiakirjoissa ilmoitettuja olennaisiakin tietoja saisi jossain määrin muuttaa korjausilmoituksella ja määräaikaa pidentämällä? En tietenkään ajattele, että kaikenlaisten muutosten pitäisi olla sallittuja korjausilmoituksellakaan (ks. esim. KHO 2017:139), mutta tuore KHO-ratkaisu näyttäisi tiukentavan mahdollisuuksia korjausilmoituksen käyttöön, sillä eikö lopulta jokainen hankinta-asiakirjoissa esitetty ehto voi muodostua yksittäisen tarjoajan osallistumispäätöksen kannalta ratkaisevaksi? Viimeistään hävitessä vähäisetkin menettelyn aikana tehdyt muutokset saattavat kasvaa mielessä olennaisiksi – ja siten houkutteleviksi valitusperusteiksi.

On helkkarin hyvä, että hankintayksiköt ovat valmiita viilaamaan tarjouspyyntöjään. Fiksu tilaaja kehittää hankintaa ja haastaa oletuksiaan saamansa palautteen perusteella. Etenkin avoimessa menettelyssä kysymysten esittäminen ja niihin vastaaminen on tärkeä hetki vuoropuhelun käymiselle. Jos keinot viilata tarjouspyyntöä menettelyn aikana kuihtuvat olemattomiksi, kilpailutusten taso heikkenee, tarjoushintojen riskivaraumat kasvavat ja ikävimmillään ongelmat, jotka olisi voitu välttää tarjouspyyntöä korjaamalla, siirtyvät sopimuskaudelle.

Vastaavasti jos jokainen muutos nähdään olennaisena, on hankintayksikön keskeytettävä hankintansa ja aloitettava se uudelleen. Keskeytys itsessään on nopea naputtelu kilpailutusjärjestelmässä tai Hilmassa, mutta se edellyttää hankintayksikössä päätöksen tekemistä. Jos toimivalta kuuluu harvoin kokoontuvalle lautakunnalle, johtokunnalle, hallitukselle tai muulle vastaavalle taholle, kuluu keskeytykseen ja uuden kilpailutuksen käynnistämiseen helposti viikkoja, hankintayksikön päätösbyrokratiasta riippuen pahimmillaan jopa kuukausia.

Kenen etua tämä palvelee?

On hyvä kysymys, missä määrin hankintayksikön korjaukset hetkauttavat valtaosaa tarjoajista muutoinkaan – bisnes on joka tapauksessa jatkuvaa muutosta, jossa häviöt ja voitot vuorottelevat.

KHO:n tuore ratkaisu merkinnee monelle hankintayksikölle kuitenkin harkintaa ja tiukennuksia korjausilmoitusten käyttöön, sillä hankintalain esitöissä ohjattiin vielä nimenomaisesti ilmoittamaan tarjouspyyntöön tehtävistä olennaisista muutoksista korjausilmoituksella (HE 108/2016 vp, s. 165). Luonnollisesti EU-tuomioistuimen linjaus ja siihen nojaava KHO ohittavat lain esityöt.

Julkisten hankintojen houkuttelevuudesta ja sen lisäämisestä puhutaan paljon yritysten näkökulmasta. Ehkä olisi hyvä hetki havahtua katsomaan kilpailutuksia myös hankintayksiköiden suunnasta.