Sitä iloitsee, kun kadut on aurattu ja liikkuminen ilman omaa lumilapiota onnistuu. Miten lumenaurausta oikein ostetaan? Minulla on ollut ilo päästä kilpailuttamaan yleisten katualueiden kunnossapitoa. Tarjouskilpailuissa jo pelkkä hankinnan kohdetta määrittelevien tuotekorttien määrä hengästyttää, sisällöstä puhumattakaan – niin moni asia on huomioitu. Tässä hyvin yksinkertaistettu näkemys.
Olin aikeissa kirjoittaa muusta, yksivuotiaasta hankintalaista ja tehdä yhteenvetoa viime vuodesta. Sitten luin aamun lehden ja turhauduin. ”Hankintalakia noudatettiin: tarjous oli edullisin ja se piti valita.” Kun pieleen menneen rakennusurakan tilaaja, entinen valtakunnansovittelija laukoo maan ykköslehden sivuilla jotain näin typerää, kahvi läikkyy lehdelle ja verenpaine nousee.
Toiveilla on tapana toteutua, kun ne lausuu ääneen, sanotaan. Toivon, että ensi vuonna:
Julkiset hankinnat ovat viestintää ja onnistunut hankinta edellyttää vuoropuhelua. Olen viime aikoina löytänyt itseni kerran jos toisenkin puhumasta haltioituneena vuorovaikutuksen merkityksestä julkisissa hankinnoissa. Minusta hankintalain paras säännös on markkinakartoitus ja aika korkealle yltävät myös neuvottelumenettelyä koskevat pykälät. Yllätyksekseni olen viime aikoina törmännyt myös neuvottelumenettelyä koskeviin väärinkäsityksiin, jotka ovat saaneet tilaajat suotta arkailemaan ja välttämään koko menettelyä. Optimisti ei lannistu ja väärinkäsitykset pitää oikoa! Vuoden sisään on mahtunut kymmenkunta neuvottelumenettelyä – tässä kolme tärkeintä oivallusta.
Olin taannoin puhumassa vaikuttavuuden hankinnasta työni puolesta ja aihe on kiinnostanut viimeaikaisissa kohtaamisissa laajemminkin. Viimeksi eilen Sitra esitti Twitterissä toiveen vaikuttavuuden huomioimisesta palveluhankinnoissa nuorten syrjäytymistä koskevaan Helsingin Sanomien uutiseen ja sen taustalla olevan Me-säätiön analytiikkaan viitaten. Sitra itse julkaisi jo viime syksynä käsikirjan vaikuttavuuden hankinnasta, jonka on muuten kirjoittanut timanttinen työkaverini, datanero Jussi Pyykkönen.
Espoo päättää loppuvuoden aikana, hankkiiko se kaupunkipyöriä. Kilpailutus on jo käynnissä ja tarjouksetkin jätetty viime viikolla. Minkälaisia fillareita Espoo ostaa, jos ostaa? Hankintaturisti kahlasi kilpailutusasiakirjat läpi – tässä päällimmäiset ajatukset.
Syksyn superuutinen on valtion hankintojen julkaiseminen kaikelle kansalle avoimena datana tutkihankintoja.fi-sivustolla. Tällä viikolla avautuneessa palvelussa voi tutkia kategorioittain mitä valtio ostaa, keneltä ja kuinka paljon. Hello avoimuus!
1. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa. Julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa 30 miljardia euroa joka vuosi. Tilaajana sinulla on vaikutusvaltaa, hyödynnä se. Älä pelkää kilpailutusta, vaan näe julkinen hankinta mahdollisuutena.
Miljoonahankinnan tarjoukset saapuvat – ja yrityksiä joudutaan sulkemaan kisan ulkopuolelle. Jälleen. Yksi on unohtanut ESPD-lomakkeen, toinen ei ole huomannut kuvata referenssien sisältöä lainkaan ja kolmas jättää koko tarjouksen myöhässä. Itse asiassa muidenkin tarjoukset saapuvat vain pari minuuttia ennen määräajan umpeutumista. Kiroilen ääneen. Sitten vedän henkeä ja soitan asiakkaalle. Jos voisin kertoa tärkeimmät neuvoni kaikille kilpailutuksiin osallistuville yrityksille, kertoisin nämä.
Olin alkuviikolla keskustelemassa hankintojen avulla työllistämisestä THL:n Hankinnoista duunia -hankkeen webinaarissa (tallenne löytyy täältä). Hankintalain kannalta keinot ovat simppelit – työllistämisehto huomioidaan vähimmäisvaatimuksena tai lisäpisteinä laatuvertailussa. Mutta saako kunta edellyttää, että yritys rekrytoi oman kunnan heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä? En osannut vastata, joten pitihän tämä selvittää.
