Tagged palveluhankinta

Helsingin käymäläkiista selitettynä

Edit 8.1.2016.: Rakennusviraston uudesta käymälöiden ylläpitoa ajalle 2016-2024 koskevasta hankinnasta on valitettu markkinaoikeuteen 7.1.2016. Jatkoa siis seuraa – ja vessojen ovet pysyvät kaiketi suljettuina. — Vuosi vaihtui ja Helsingin kaupungin yleisten käymälöiden ovet sulkeutuivat. Uutinen tästä pieleen menneestä julkisesta hankinnasta on noussut viime päivien puheenaiheeksi (Bassoradion Hikinen iltapäivä 5.1., Hesari 6.1.). Mikä meni vikaan? Mistä on kyse? Helsingin kaupungin rakennusvirasto kilpailutti yleisökäymälöiden oston ja niiden ylläpidon kymmeneksi vuodeksi vuonna 2011. Hankinnan arvoksi kaupunki haarukoi jo kilpailutusvaiheessa miljoonia ja hankintapäätöksessä sopimuksen arvoksi laskettiin peräti 9.000.000 euroa.

Sote-ulkoistukset – mistä niissä oikein on kyse?

Sosiaali- ja terveydenhuollon – tuttavallisemmin soten – ulkoistukset päätyvät aika ajoin lehtiotsikoihin. Miten on mahdollista, että yksityinen toimija kykenee tarjoamaan samaa palvelua kuin kunta ja käärimään vielä voittoja veroparatiiseihin, hämmästellään. Olen koko marraskuun saanut työssäni hoitaa sote-kuvioita hihat käärittyinä. Mistä niissä ulkoistuksissa oikein on kyse? Tämän jutun tarkoituksena on raottaa mystiikan verhoa kolmesta näkökulmasta.

Kiire ja julkisuus turvapaikkahankintojen haasteena

Helsingin Sanomat valotti päivän lehdessä pakolaisissa orastavaa bisnestä (koko juttu täällä). Valtio turvautuu turvapaikkakriisissä myös yrityksiin, jotka esimerkiksi pyörittävät vastaanottokeskuksia jo nyt. Monet keskeiset turvapaikanhakijoihin liittyvät palvelut ja menot onkin jutun mukaan jo kilpailutettu. Majoitustilojen kohdalla kuvio ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen kuin bisnespuoli ehkä soisi. Suorahankinta – eli ostaminen ”suoraan” ilman kilpailutusta – on sallittua jos laissa esitetyt edellytykset täyttyvät. Perusteeksi käy kyllä kiirekin – suorahankinnan saa tehdä jos se on ”ehdottoman välttämätöntä” eikä kilpailutukseen tarvittavaa aikaa ole käytettävissä ”hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi” (lainaukset hankintalain 27 §:stä). Euroopan komissio on linjannut, että turvapaikanhakijoiden määrän…

Turvapaikanhakijat julkisten hankintojen kannalta

Euroopassa meneillään oleva turvapaikanhakijoiden vyöry on saanut EU-komissionkin valppaaksi. Komissio julkaisi viime viikolla tiedonannon hankintalainsäädännön soveltamisesta turvapaikkakriisiin. Tiedonannossa on lähinnä tarkasteltu hankintadirektiivejä turvapaikanhakijoiden aiheuttamien tarpeiden kannalta. Kyseessä ei olekaan linjanveto tai uusien sääntöjen asettaminen vaan lähinnä helposti yhteen lappuun koottu kertaus miten niitä hankintasäännöksiä sovelletaankaan tällaisessa tilanteessa. Lähinnähän nämä hankinnat koskettavat maahanmuuttovirastoa sekä yksittäisiä kuntia ja kaupunkeja. Tässä tiedonannon sanoma yksinkertaistettuna. Tiedonanto kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Espoon suunnittelema kiinteistöpalveluiden jättiulkoistus

Espoo on jälleen isosti esillä päivän Hesarissa; ”Espoo päättää pian sadoista työpaikoista” (25.4.2015). Kaupungissa on tarkoitus päättää vielä kevään aikana siivoojien, katujen, puistojen ja kiinteistöjen hoitajien sekä vahtimestareiden työstä – ulkoistetaanko vai tehdäänkö jatkossakin itse. Kyse on yli 900 henkilön ja 40 miljoonan euron työstä. Juttua lukiessani mieleeni nousi tekstistä kolme kohta, joita hieman avaan.

Hoivapalvelujen ulkoistus herättää kysymyksiä

Sunnuntaiaamuun tuli hyvää keskustelua, kiitos Hesarin kysymyksiä herättävän jutun ”Kun hoivasta tuli bisnes” (HS 15.3.2015). Juttu itsessään on erinomainen, kattava ja hyvin taustoitettu. Huomasin kuitenkin ystävien Facebook-päivityksistä, että ulkoistuksiin liittyy paitsi mielipiteitä, myös monia epäselvyyksiä. Miten ne sote-ulkoistukset tosiasiassa menevät? Mikä ulkoistamisen tavoitteena on? Pitäisikö verotuksen olla läpinäkyvämpää? Onko pienillä yrityksillä arvoa itsessään?