Julkisessa keskustelussa hankintalaki näyttäytyy helposti järjenkäytön esteenä ja lain mukainen kilpailutus pakollisena pahana, jonka kernaasti välttäisi. Paljon hedelmällisempää olisi keskustella siitä, näkyvätkö tilaajan arvot hankinnoissa tai miksi ylipäätään ulkoistetaan.
Tässä kolme syytä, miksi jokaisen pitäisi kiinnostua julkisista hankinnoista.
1. Taloudellinen merkitys
Suomessa tehdään julkisia hankintoja vuosittain kymmenillä miljardeilla euroilla: vuonna 2014 hankintojen arvo oli yli 32 miljardia, vuonna 2015 lähes 24 miljardia. Vuoden 2016 luvut eivät ole vielä tiedossa, mutta suuruusluokka lienee sama (tilastot täällä).
Vertailun vuoksi: Helsingin kaupungin menot ovat tämän vuoden budjetin mukaan 4,6 miljardia euroa ja koko Suomen valtion noin 55 miljardia (Helsingin ja valtion budjetit).
2. Hankintalaki määrittelee ostamisprosessin – ei hankinnan kohdetta
Hankintalaki on menettelylaki, joka vastaa kysymykseen, miten hankintoja tehdään. Merkittävimmät reunaehdot ovat lain periaatteet – avoimuus, tasapuolisuus, syrjimättömyys ja suhteellisuus.
Laissa on tarkkoja säännöksiä hankintaprosessin etenemisestä, kuten määräajoista, asiakirjojen saatavuudesta ja niissä ilmoitettavista tiedoista. Tarjouskilpailun ulkopuolelle on suljettava yritys, jonka johto on syyllistynyt tiettyihin rikoksiin.
Mutta se, mitä ostetaan ja mitä sopimuskumppanilta
vaaditaan, on tilaajan päätettävissä.
3. Hankintoja tehdään sinun rahoillasi, lähellä sinua
Suuri osa hankinnoista tehdään kunnissa tai kuntien omistamissa yhtiöissä. Julkisilla hankinnoilla on siten valtava merkitys kuntapolitiikassa ja kuntalaisten arjessa.
Ostaako kunta palvelua vai omistaako se välineet ja palkkaako työntekijät esimerkiksi lumenluontia tai hoivapalvelujen järjestämistä varten? Palvelun ulkoistaminen on aina valinta, poliittinen päätös, johon laki ei millään tavoin velvoita.
Linjauksista päätetään kuntien lautakunnissa, kunnanhallituksissa ja valtuustosaleissa. Ja ulkoistuksiin todella päädytään – palveluhankintojen arvo on viime vuosina ollut vähintään kolminkertainen tavarahankintoihin verrattuna (tilastot).
Julkiset hankinnat vaikuttavat arkeen ympärillämme – kunta on saattanut ulkoistaa kouluruoan valmistuksen ja kiinteistöjen siivouksen, katujen ja leikkipuistojen kunnossapidon, uimahallin remontoinnin, terveysaseman lääkäripäivystyksen, laboratoriotutkimusten analysoinnin, julkisen liikenteen ja vanhainkodin pyörittämisen – vain joitain mainitakseni. Ainakin kunta ostaa kirjastokirjoja, elintarvikkeita, toimistotavaroita, pesuaineita, ehkä jopa ajoneuvoja tai öljyvahingon torjuntakalustoa.
Asukkaan kannalta ei todennäköisesti ole yhdentekevää, minkälaisiin hankintoihin kotikunta käyttää verovaroja. Julkisissa hankinnoissa on paljon mahdollisuuksia. Onko kotikunnallasi hankintastrategia, johon voi tutustua ja jonka laatimiseen voi peräti osallistua? Huomioiko äänestämäsi kuntapäättäjä hankintalinjauksissaan sinulle tärkeitä arvoja? Onko hänellä ylipäätään ajantasaista näkemystä julkisista hankinnoista?
Koska hankintalaki ei ota kantaa siihen, minkälaisia hankintoja kunnassa tehdään, joku ottaa.
Heräsikö mielenkiinto? Minusta pitäisi.