Helsingin käymäläkiista selitettynä

Edit 8.1.2016.: Rakennusviraston uudesta käymälöiden ylläpitoa ajalle 2016-2024 koskevasta hankinnasta on valitettu markkinaoikeuteen 7.1.2016. Jatkoa siis seuraa – ja vessojen ovet pysyvät kaiketi suljettuina.

Vuosi vaihtui ja Helsingin kaupungin yleisten käymälöiden ovet sulkeutuivat. Uutinen tästä pieleen menneestä julkisesta hankinnasta on noussut viime päivien puheenaiheeksi (Bassoradion Hikinen iltapäivä 5.1., Hesari 6.1.). Mikä meni vikaan?

Mistä on kyse?

Helsingin kaupungin rakennusvirasto kilpailutti yleisökäymälöiden oston ja niiden ylläpidon kymmeneksi vuodeksi vuonna 2011. Hankinnan arvoksi kaupunki haarukoi jo kilpailutusvaiheessa miljoonia ja hankintapäätöksessä sopimuksen arvoksi laskettiin peräti 9.000.000 euroa.

Kisan voittanut yritys meni konkurssiin vuonna 2014 pahimpaan kesäsesonkiaikaan. Rakennusvirasto teki ensin sopimuksen kuvioiden jatkamisesta yrityksen konkurssipesän kanssa. Tämän jälkeen konkurssipesä myi liiketoimintansa ja kalustonsa tytäryhtiölleen. Myös henkilökunta siirtyi vanhoina työntekijöinä uuden yrityksen riveihin. Liiketoiminta jatkui entisellään ja hankintasopimus siirtyi maksuehtoa lukuun ottamatta samoin ehdoin uudelle yritykselle.

Tämä ei vielä kuulosta hullummalta. Euroopan unionin tuomioistuin on nimittäin linjannut, että sopimuksen voi periaatteessa siirtää tytäryhtiölle. Hankintasäädösten kannalta merkittävää on, ettei sopimusmuutos ole olennainen – pieniä muutoksia on mahdollista tehdä ja tämän vuoden aikana uusiutuva hankintalaki selkiyttää tilannetta entisestään. Tässä EU-tuomioistuimen niin kutsutussa ”Pressetext”-ratkaisussa olennaista oli, että alkuperäisenä sopimuskumppanina ollut emoyhtiö omisti tytäryhtiön kokonaan, käytti siinä päätösvaltaa ja pysyi hankintasopimuksessa tytäryhtiönsä rinnalla yhteisvastuullisena kumppanina. Tuomioistuimen mukaan kyseessä olikin lähinnä yhtiöiden sisäinen toiminnan uudelleenjärjestely, eikä hankintasopimuksen ehtoja muutettu. Sen sijaan jos yhtiöosuudet luovutettaisiin kokonaan jollekin muulle taholle hankintasopimuksen voimassaoloaikana, kyseessä olisi sopimusosapuolen vaihtuminen. Silloin kyseessä olisi lähtökohtaisesti olennainen sopimusmuutos – eli hankinta pitäisi kilpailuttaa uudelleen. Tämä siitä ymmärrettävästä syystä, ettei hankintasäännöksiä ole mahdollista kiertää sopimuskumppania vaihtamalla.

Mitä sitten tapahtui?

Kun rakennusvirasto oli hyväksynyt sopimuskumppanikseen tytäryhtiön sen koko osakekanta myytiin nopeasti yksityiselle taholle. Tämän seurauksena Helsingin kaupungin sopimuskumppanina oli yllättäen yritys, joka ei ollut osallistunut kilpailuun. Selvää myös on, ettei kisan alkuperäinen voittaja sen enempää kuin tämän konkurssipesäkään ollut enää vastuussa hankintasopimuksesta. Tapauksessa ei siis ollut enää yhtäläisyyksiä Pressetext-ratkaisun kanssa. Päinvastoin, alkoi vaikuttaa haasteelliselta perustella, miksi kyseessä ei olisi kilpailutusta edellyttävä olennainen sopimusmuutos.

Kirsikkana kakun päällä tässä vaiheessa eivät myöskään toteutuneet enää kaupungin alkuperäisessä kilpailutuksessa valittavalle yritykselle asettamat vaatimukset kuten liikevaihdon suuruus.

Helsingin kaupunki esitti, että sopimuksen olisi voinut tehdä myös suorahankintana poikkeuksellisen kiireen vuoksi. Markkinaoikeus arvioi äärimmäisen kiireen poistuneen viimeistään vuoden 2014 hellekesän ja turistikauden päätyttyä. Suorahankinta ei tullut kyseeseen.

Markkinaoikeus antoi asiassa ratkaisunsa jo 25.9.2015 (luettavissa täällä). Miksi tämä tapaus nousi otsikoihin vasta nyt? Kaiketi siksi, että käymälöiden ovet sulkeutuivat 31.12. markkinaoikeuden määrättyä Helsingin kaupungin tekemän sopimuksen tehottomaksi 1.1.2016 alkaen. Lehtitietojen mukaan uusi kilpailutus on jo loppusuoralla ja hankintasopimus voitaisiin allekirjoittaa lähiviikkoina.

Miten tässä olisi kannattanut toimia?

On ihan mahdollista, että rakennusvirastossa on vilpittömästi uskottu, ettei sopimuksen siirtäminen ensin konkurssipesälle, sitten tytäryhtiölle ja lopulta tämän osakekannan myyminen kolmannelle, ole ollut merkittävä sopimusmuutos. Sopimuksen sisältöhän on kaiketi pysynyt ennallaan. Tai sitten tässä on tehty riskianalyysia ja heitetty villi kortti tietoisesti kehiin.

Sopimuskumppanin ajauduttua konkurssiin hankintalain kannalta kestävin ratkaisu olisi ollut ryhtyä valmistelemaan uutta kisaa viipymättä. Siihen asti käymälöiden siivous ja ylläpito olisi voitu ostaa suorahankintana, sillä konkurssi itsessään on kaupungin kannalta ollut kaiketi ennalta-arvaamaton ja yllättävä käänne ja kuten markkinaoikeuskin totesi, jossain määrin hellekesä ja piikki vessojen käytössä sesonkiaikaan olisi perustellut suorahankintaa – hetken.

 

Edit 14.1.2016: Kirjoituksen tiedot perustuvat Helsingin Sanomien uutisointiin sekä markkinaoikeuden julkiseen päätösasiakirjaan.

 

Kommentit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.