Espoo päättää loppuvuoden aikana, hankkiiko se kaupunkipyöriä. Kilpailutus on jo käynnissä ja tarjouksetkin jätetty viime viikolla.

Minkälaisia fillareita Espoo ostaa, jos ostaa? Hankintaturisti kahlasi kilpailutusasiakirjat läpi – tässä päällimmäiset ajatukset.

Heikko lenkki – laatuvertailu

Tarjouspyyntö on kattava, hankinnan tavoitteet on kuvattu hyvin, samoin fillareiden speksit, sopimuskausi (kahdeksan vuotta) ja alue, jolle kaupunkipyöräjärjestelmä on ensisijaisesti tarkoitus ulottaa (Matinkylä, Olari, Haukilahti, Niittykumpu, Tapiola, Otaniemi).

Pyörien ja asemien vähimmäisvaatimukset, asiakaspalvelu ja järjestelmän ominaisuudet vastaavat pitkälti Helsingin fillarikisan muotoiluja. Siksi Espoon laatuvertailu hieman yllättää. Helsingissähän arvioitiin vahvasti käyttäjäkokemusta (kirjoitukseni alepafillarien laatuvertailusta täällä).

Espoo huomioi kaupunkipyöräjärjestelmän hinnan (painoarvo 75 %) lisäksi laatua (painoarvo 25 %) seuraavasti:

1. Kaupunkipyöräjärjestelmän innovatiiviset ominaisuudet = 5 pistettä. Näiden “teknisten ratkaisujen” kohdalla tilaaja arvostaa erityisesti “loppukäyttäjän käyttökokemuksen parantamista“. Tarkemmin tätä ei juurikaan avata. Innovaatioita saa kuvata enintään kaksi ja molemmat arvioidaan 0-2,5 pisteen arvoisiksi (siitäkin huolimatta, että yksi innovaatio olisi täyttä timanttia). Innovaatioiden ei tarvitse olla uusia.
2. Paremmat asiakaspalveluajat = 5 pistettä. Pisteet saa jos Call Centerin palveluaika on klo 6-21. Käytännössä tällä ei liene suurtakaan merkitystä, sillä jo hankinnan vähimmäisvaatimuksena edellytetään puhelinpalvelua arkisin klo 7-19 ja viikonloppuisin klo 9-17.
3. Toteutusvaiheen projektipäällikön viiden vuoden kokemus vastaavista hommista = 5 pistettä. Pisteitä saa siis saman verran kuin kahdesta innovaatiosta yhteensä.
4. Selkeästi esitetty suunnittelu- ja toteutusvaiheen organisaatio ja aikataulu = 0-5 pistettä. Suunnitelmat ovat laatuvertailussa hyviä, mutta nyt pelkästä selkeydestä saa viisi pistettä. Aikataulun ei periaatteessa tarvitse olla edes realistinen. Tilaaja pyytää esittämään “suunnittelun ja toteutuksen kriittiset pisteet”, muttei arvioi esimerkiksi tarjoajan ratkaisuehdotuksia tai organisaation toimintavalmiutta. Pärjäisikö tilaaja ylipäätään ilman tietoa aikataulusta ja organisaation työnjaosta – mitä jos joku ei tarjoaisikaan tätä kohtaa? Tällaisenaan suunnitelma olisi kannattanut huomioida pakollisena vaatimuksena.
5. Selkeä esitys operointivaiheen organisaatiosta ja ylläpitopalvelun toteuttamisesta = 0-5 pistettä. Samoin kuin edellisessä, vertailussa arvostetaan selkeää nimeämistä ja selkeitä vastuita. Kuten yllä, olisiko näiden tietojen paikka sittenkin vähimmäisvaatimuksissa? Pyörien ylläpito on kuvattava, mutta jää hieman epäselväksi, mitä tilaaja sen osalta arvostaa (tilaaja “arvioi operointivaiheen organisaation ja ylläpitopalvelun toteuttamisen 0-5 pisteen arvoiseksi”).

Saadaanko tällä laatupisteytyksellä laadukas kaupunkipyöräjärjestelmä, jää nähtäväksi.

Mainoseurot palveluntuottajalle

Helsingin kaupunkipyörämallin mukaisesti myös Espoossa palveluntuottaja saa kerätä mainostuloja fillareihin ja pyöräasemiin liimattavilla tarroilla. Pyörien väriin ei pääse vaikuttamaan, eikä väriä ole toistaiseksi päätetty (päätetään vuoden loppuun mennessä). Kaupunkipyöräjärjestelmän sponsoria ei saa vaihtaa kesken pyöräilykauden, mutta muuten mainostajaa voi vaihtaa sopimuskauden aikana. Jopa autoja saa mainostaa.

Lisäksi mainostuloja saa kerätä 15 ulkomainospaikan avulla. Nämä digitaaliset mainostaulut on tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön ja taulut saa sijoitella keskeisille kulkuväylille Espooseen. Sijaintia ei ole sidottu kaupunkipyöräjärjestelmän asemapaikkoihin. Palveluntuottaja saa ulkomainospaikat veloituksetta käyttöönsä koko sopimuskauden ajaksi.

Itse asiassa mainosrahoituksen keräämiseen kannustetaan jopa niin vahvasti, että tilaaja on halunnut kirjata tarjouspyyntöön oikeuden vuokrata mainospaikat itse ulkopuoliselle siinä tapauksessa, ettei palveluntuottaja jostain syystä innostuisi mainostulojen keräämisestä.

Kuriositeettina: myös kaupungin alueella sijaitsevat yritykset voivat osallistua pyörätalkoisiin hankkimalla omalla kustannuksellaan lisäasemia ja fillareita, kunhan ne ovat kaikkien käytettävissä. Jos pyöräasema sijaitsee yksityisellä tontilla, yritys saa “nimetä pyöräaseman omalla nimellä, logolla tms. ja valita pyöräaseman värin omalla kustannuksella“.

Yhteensovitus Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmään

Palveluntuottajan on oltava “valmis neuvottelemaan Helsingin kaupungin palveluntuottajan kanssa Espoon ja Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmien mahdollisista käyttäjää helpottavista ratkaisuista.” Tällainen ratkaisu voisi tarjouspyynnön mukaan olla esimerkiksi “kaupunkipyörän jättäminen toisen järjestelmän aseman yhteyteen.”

On selvää, että tarjoajien tasapuolinen kohtelu on estänyt Espoota vaatimasta yhteensopivuutta Helsingin pyöräjärjestelmän kanssa. Mielenkiintoista on silti, ettei Helsingin järjestelmää ole kuvattu lainkaan ja esimerkiksi tiedusteltu tarjoajilta, onnistuisiko yhteensovittaminen jonkinlaisin (kaupungin hankkimin) adapterein –  vaikka tällä tiedolla ei toki olisi minkäänlaista merkitystä vertailussa.

Toisaalta tarjouspyynnössä ei myöskään ole otettu kantaa siihen, kuka roudaisi eri puolille kaupunkirajoja poljetut pyörät takaisin omaan kaupunkiin ja mihin hintaan. Eikä tarjouspyynnössä ole huomioitu myöskään mahdollisuutta pystyttää yksittäisiä pyöräasemia Helsingin (tai muidenkaan naapurikuntien) puolelle sinne poljettujen pyörien palautusta varten.

Näitä käytännön asioita kun pohtii, voi vain ihmetellä, miksei HSL kilpailuttanut fillarijärjestelmää kerralla koko pääkaupunkiseudulle.