Suorahankittu turvapaikka

Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain Luona-yhtiön perustamista vastaanottokeskuksista ja niissä ilmenneistä ongelmista (HS artikkeli, oikaisu ja Luonan vastine). Juttu on herättänyt paljon keskustelua, ihan aiheesta.

Todellisuus voi olla kaukana sovitusta, ja juuri tästä päästään asian ytimeen. Mitä on sovittu? Mitä Maahanmuuttovirasto on ylipäätään edellyttänyt palvelulta? Ja ennen kaikkea, voiko palvelut ostaa kilpailuttamatta, kuten virasto tulkitsee?

Vaadi & valvo

Lääkäriin pääsyä joutuu odottamaan pitkään.

Mielenterveyteen ei kiinnitetty mitään huomiota, vaikka moni oireili pahasti.

Sänkyjä tai patjoja oli kellarissa, komeroissa ja käytävillä. Huoneessa saattoi olla lähes kaksikymmentä ihmistä.

Parille sadalle hengelle saattoi olla yksi suihku.

Saippuaa ei ole, vaikka sen luulisi olevan tärkeää infektioiden estämiseksi

Ja niin edelleen.

Nämä kaikki ovat asioita, jotka voi (ja pitää!) määritellä sopimuksessa. Minkälaista palvelua ostetaan, mistä maksetaan.

Maahanmuuttovirasto on tehnyt Luona Oy:n kanssa puitesopimuksen palvelujen tarjoamisesta. Tämän ”kattosopimuksen” alla on jokaista vastaanottokeskusta koskevat omat kohdekohtaiset sopimuksensa.

Kohdesopimusten mukaan: ”Vastaanottopalveluihin kuuluvat Vastaanottokeskuksessa tapahtuvat majoituspalvelut, ateriapalvelut, vastaanotto- ja käyttörahan järjestäminen, sosiaalipalvelut, turvapalvelut, terveydenhoitajan palvelut sekä tulkki- ja käännöspalvelut (’Vastaanottopalvelut’)”. Palvelun yksityiskohtia ja mahdollisia vähimmäisvaatimuksia koskevat rivit on peitetty sopimusten julkisista versioista. Myös hinnat ja maksuehdot on peitetty, samoin osia sopimuksen irtisanomislausekkeesta.

Puitesopimuksesta on peitetty palvelujen laajuutta ja sisältöä koskevia kohtia, lauseke ohjausryhmän toiminnasta, kustannusten seurannasta ja jopa määräaikaisen sopimuksen voimassaolon päättymispäivämäärä.

Maahanmuuttovirastolta saamani tiedon mukaan kyseiset asiakirjat sisältävät julkisuuslain nojalla suojattuja liike- ja ammattisalaisuuksia. Kumman osapuolen liike- ja ammattisalaisuus mahtaa olla palvelulta edellytettävä vähimmäistaso? Entä hinnoitteluperuste tai sopimuskauden pituus?

Onko uutisoitujen ongelmien taustalla se, ettei  Maahanmuuttovirasto ole vaatinut palvelun sisällöltä paljoakaan vai eikö sopimusten noudattamista ole valvottu?

Sopimuksista ei ilmene sanktioiden tai hinnanalennuksen vaatiminen sopimusvelvoitteiden mahdollisen laiminlyönnin perusteella.

Vastaanottokeskuspalvelujen suorahankinta

Kilpailutus jäi siinä kiireessä hoitamatta, ja Maahanmuuttovirasto osti Luonan palvelut suorahankintana.

Puitesopimus on tehty määräajaksi (päättymisajankohta on salattu), jonka jälkeen sopimus ”jatkuu voimassa kuuden kuukauden irtisanomisajalla”.

Kirjoitin syksyllä, miten kiire riittää perustelemaan turvapaikanhakijoiden saapumisesta aiheutuvat ostot, mutta vain toviksi. Suorahankinta on mahdollista tehdä ensihätään kunhan ryhtyy viipymättä valmistelemaan hankintalain mukaista kilpailutusta.

Maahanmuuttovirasto on kertomansa mukaan kilpailuttanut osan vastaanottokeskuksissa järjestettävistä palveluista (merkittävimpänä terveydenhuollon järjestämisen) ja liittynyt eräisiin valtion yhteishankintayksikkö Hanselin kilpailuttamiin sopimuksiin. Vartioinnin kilpailutusta valmistellaan. Virastossa on kuitenkin tulkittu, ettei hankintalaki velvoita kilpailuttamaan varsinaisia vastaanottokeskuspalveluja sellaisenaan.

Rohkenen olla eri mieltä.

Totta on, ettei hankintalaki koske olemassa olevien tilojen vuokraamista. Tämän EU-komissiokin on linjannut syksyllä julkaisemassaan tiedonannossa (sitä koskeva kirjoitukseni täällä).

Maahanmuuttoviraston ja Luonan sopimusten perusteella kyse on kuitenkin muusta kuin pelkästä tilavuokrasta – puitesopimuksen mukaan ”Luona toimii vastaanottopalveluiden operaattorina”. Kokonaisuuteen sisältyy Luonan tuottamaa palvelua. Edellä jo mainittujen vastaanottopalvelujen lisäksi kohdekohtaisissa sopimuksissa todetaan näin: ”Palveluntuottaja palkkaa Vastaanottokeskukseen vastaanoton järjestämiseksi tarvittavan henkilöstön tai hankkii tarvittavat palvelut ostopalveluna”; ”Vastaanottokeskuksessa on johtaja”; ”Palveluntuottaja sitoutuu noudattamaan vastaanoton järjestämisessä Maahanmuuttoviraston ohjeita vastaanoton suunnittelusta ja toimeenpanosta”; ”Palveluntuottaja laatii vastaanottopaikkojen lisäämisestä valmiussuunnitelman ja päivittää sitä vuosittain”.

Kyse on siten muustakin kuin seinistä ja lattioista, sopimus kattaa koko varsinaisen vastaanottotoiminnan järjestämisen. Se on palvelua, jonka kilpailuttamiseen en löydä hankintalaista poikkeusta.

 

[Kursivoidut sitaatit tekstissä Helsingin Sanomien artikkelista ”Turvaton paikka”, 22.5.2016.]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.