Kuiva kesä kurittaa maanviljelijää, tuottajien asema puhuttaa, ja näkyypä kotimaisen ruoantuotannon tukeminen yhtenä hallituksen kärkitavoitteistakin.

Julkisilla hankinnoilla voi vaikuttaa – tiesitkö, että Suomessa ostetaan ruokaa julkisten hankintojen kautta joka vuosi yli 300 miljoonalla eurolla?

Tai että julkiset keittiöt tarjoavat vuosittain lähes 400 miljoonaa ruoka-annosta? En minäkään ennen tutustumistani lähiruokaoppaaseen.

Sen sijaan tiedän, miten hankinnoilla vaikutetaan ja millä konsteilla lautaselle todennäköisimmin päätyy kotimaista särvintä.

Tiedä, mitä haluat

Onko tilaajalla strategiaa? Onko arvoja, joita toiminnalla (ja hankinnoilla) halutaan edistää? Näyttäytyykö ruoan kotimaisuus siinä valossa itseisarvona vai tingitäänkö alkuperästä hinnan kustannuksella? Suuremmat linjaukset olisi hyvä olla mietittyinä ennen kilpailutuksen käynnistämistä.

Entä tunteeko tilaaja markkinat? Tietääkö, minkälaisia elintarvikkeita lähialueella on saatavilla? Minkälaisia toimijoita läheltä löytyy? Ovatko yritykset pieniä, suuria, erikoistuneita; tuntevatko toimijat julkisten hankintojen kilpailutuskäytäntöjä tai toisiaan (yhteistarjoamista ja alihankintaketjua ajatellen)?

Ruokahankinnoissa, kuten muissakin kilpailutuksissa, hankinta on hyvä aloittaa vuoropuhelulla markkinatoimijoiden kanssa.

Onhan tarjouspyynnön linjauksia huomattavasti helpompi miettiä tiedolla kuin tuurilla.

Tilaaja voi melko vapaasti hyödyntää vuoropuhelun kautta saamaansa ymmärrystä, kunhan tarjouspyynnössä asetetut kriteerit tai laatupisteytys ovat hankinnan kohteen kannalta perusteltuja.

Tarjoajan näkökulmasta vuoropuhelun käyminen antaa mahdollisuuden kertoa esimerkiksi sen, mikä erottaa kotimaisen tuotteen ulkomaisesta (tai oman kilpailijasta!) sekä ennen kaikkea aikaa ennakoida – kehittää tuotantoa, resursseja tai vaikkapa lyöttäytyä kimppaan alihankkijoiden kanssa.

Tarjouspyynnön linjaukset

Hankintalain periaatteet, ennen kaikkea tarjojien syrjimätön kohtelu, estää kotimaisuuden edellyttämisen julkisessa hankinnassa sellaisenaan.

Lähiruoan huomiointi on mahdollista painottamalla hankinnan kohteelta tuoreutta, sesonginmukaisuutta, kestävää kulutusta ja ympäristöystävällisyyttä.

Tarjouspyynnössä voi edellyttää jäljitettävyyttä, salmonellavapautta, vuodenajan vaihtelua ja sesonkituotteita. Pienemmät (paikallis)tuottajat saa helpommin mukaan jakamalla isot hankintakokonaisuudet osiin.

Kotimaisuutta ja kestävää ruokatuotantoa tukevat esimerkiksi seuraavat linjaukset tarjouspyynnössä:

 

• Pakastemarjoja ei tarvitse kuumentaa ennen käyttöä.
• Leipä toimitetaan 6h sisällä paistamisesta. Leivät eivät saa olla raakapakasteita. (Saman toiveen lähettäisin myös lukuisiin ruokakauppoihin!)
• Sämpylät toimitetaan laatikoissa, paperilla peitettynä.
• Peruna toimitetaan tuoreena ilman suoja- ja säilöntäaineita.
• Esikäsitellyt tuotteet (esim. juurekset) toimitetaan 24h kuluessa valmistuksesta.
• Eläimillä on tilaa ja sioilla saparot. Eläimille ei syötetä tarpeettomia antibiotteeja.
• Tuote toimitetaan keittiöön käyttöpäivää edeltävänä päivänä.
• Tuotteet toimitetaan osatoimituksina tilaajan eri keittiöihin tilausten ja erikseen sovittavan aikataulun mukaan.
• Tuotantotavan huomioiminen (esim. luomu).
• Ympäristönäkökulma (esim. kuljetusmatkojen pituus huomioimalla).
• Suomenkielinen asiakaspalvelu ja hyvä tavoitettavuus.

 

Lisää yksityiskohtaisia vinkkejä kestäviin ruokakilpailutuksiin löytyy Elintarvikkeiden hankintaoppaasta. Myös lähiruokaoppaassa on inspiroivia esimerkkejä onnistuneista hankinnoista, kuten tämä entisen kotikaupunkini Naantalin palkittu kalajuttu:

 

“Naantali on saaristokaupunkina panostanut lähikalan käyttöön jo useita vuosia. Erityisesti villikalan käytön ympäristövaikutus on positiivinen verrattuna tuontikalaan ja kasvatettuun kirjoloheen.

Lähikalaideaa lähdettiin toteuttamaan yhdessä ammattikalastajien, tuotteen valmistajien, korkeakoulujen ja muiden toimijoiden kanssa Kestävät hankinnat -hankkeessa, jossa testattiin kalatuotteita ruokalistoille, mm. kalamurekepihvit ja erilaiset silakkatuotteet.

Tuotetestaus havaittiin erinomaiseksi malliksi ennakoivasta vuoropuhelusta hankintaprosessissa. Prosessissa käytiin läpi myös tuotteiden ja toimintatavan soveltuvuus (esim. logistiikka, toimituskohteet, ammattikeittiölle sopiva hintataso).”

 

Oppaiden ja tuottajien kanssa käytävän vuoropuhelun avulla skarppi tilaaja löytää  keinot kotimaisen ruoantuotannon tukemiseen, jos niin halutaan.

 

 

[Kirjoituksessa on käytetty lähteinä  lähiruokaopasta “Lisää lähiruokaa julkisten keittiöiden asiakkaille” sekä “Elintarvikkeiden hankintaopasta”.]