Helsingin Sanomien sekä Laura Rädyn innoittamaan otsikkoon kiteytyy oma hankinta-ammattilaiseni näkemys. Ulkoistaminen ei ole onnen automaatti eikä itseisarvo. Toisaalta ulkoistaminen ei myöskään ole tuhon tie – ainakaan jos ostajalla on kilpailuttamisessa tarvittavaa osaamista ja kirkas ajatus siitä, mitä ulkoistuksella tavoitellaan.

Tämän päiväisen Hesarin pääkirjoituksen lisäksi julkiset hankinnat ovatkin olleet viime viikkoina esillä etenkin periaatteellisella tasolla.

Espoossa harkitaan jälleen suurta ulkoistusta, nyt kohteena on muun muassa päiväkotien ja koulujen aterioita valmistava liikelaitos Espoo Catering, uutisoi Helsingin Sanomat 2.6. (koko juttu täällä). Espoon kaupunginhallitus päättää ulkoistuksesta tätä kirjoittaessani. Espoon ulkoistusaikeista hermostui ehkä näkyvimmin Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, joka aloitti netissä “Espoon kesäale -10%” -kampanjan. Sivustolle on kerätty “Faktaa ulkoistuksesta” -otsikon alle näkemyksiä muun muassa ulkoistusten “vaaroista” sekä epäonnistuneista kilpailutuksista vuosien varrelta. Tietenkään kilpailutukset eivät mene aina nappiin ja ulkoistuksella tavoiteltu hyöty voi jäädä pieneksi, joskus jopa saamatta. Muutamia tarkoitushakuisesti valittuja esimerkkejä vakuuttavampaa olisi kuitenkin ollut vaikkapa pikatilasto markkinaoikeuden julkisista ratkaisuista esimerkiksi hakusanalla Espoo.

Muutamaa päivää myöhemmin 11.6. Helsingin sosiaali- ja terveysasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty totesi Hesarissa (juttu täällä) näkevänsä terveyspalveluiden – ja tässä tapauksessa terveysasemien – ulkoistuksessa paljon mahdollisuuksia.

“Näen siinä paljon mahdollisuuksia, mutta ei se ole mikään tie autuuteen ja onneen”, Räty totesi.

Samassa yhteydessä Räty korosti ulkoistuksia poliittisina päätöksinä, joihin on oltava laajempaa poliittista tahtoa. Naulan kantaan. Kuntarajan tällä puolen Espoossa poliittinen tahto näyttääkin kevään uutisointien valossa kovin erilaiselta.