Veikkaamalla suorahankinta – koska suorahankinnan saa lain mukaan tehdä?

Tieto Veikkauksen kilpailuttamatta jättämästä miljoonasopimuksesta nousi alkuviikolla otsikoihin (Ylen laaja artikkeli täällä). Mediassa Veikkauksen laki- ja vastuullisuusjohtaja perusteli suorahankintaa vanhan sopimuksen jatkamisella. Nopeasti löytyi myös toinen uutinen syksyltä, jossa Veikkaus puolustaa kasinopelien kilpailuttamatta jättämistä ainutkertaisten taideteosten hankkimisena.

Suorahankintaa koskevan säännöksen kertaamiselle näyttäisi olevan tilausta, joten vilkaistaanpa hankintalakia. Koska suorahankinta oikein on mahdollinen?

Koska suorahankinnan saa tehdä?

Lyhyt vastaus: hyvin harvoin.

 

Suorahankinta, eli ostaminen ilman avointa kilpailutusta, on poikkeus kilpailuttamisvelvoitteesta ja sallittua vain hyvin harvoin. Hankintalain suorahankintasäännöksessä (40 §) on kahdeksankohtainen lista suorahankinnan käyttötilanteista. Lista on tyhjentävä. Kyseisen lainkohdan lisäksi suorahankinnan voi tehdä tietyin edellytyksin lisätilauksena (41 §) sekä erityistapauksessa myös yksittäisissä sote-hankinnoissa (110 §). Suorahankinnan perusteita on tulkittava suppeasti ja suorahankinnan tekeminen on aina perusteltava.

Kahdeksan käyttöhetkeä

Suorahankinta käy siinä tapauksessa, että teknisestä tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvästä syystä vain tietty toimittaja voi toteuttaa hankinnan. Lisäedellytyksenä on, ettei muita järkeviä vaihtoehtoja tai korvaavia ratkaisuja kerta kaikkiaan ole. Ehkä yllättävää, mutta tämän kriteerin täyttymistä ehdotellaan kohtalaisen usein. Tavanomaisesti se kuitenkin kertoo enemmän kilpailuttamista kohtaan koetusta epätietoisuudesta kuin poikkeuksellisten teknisten syiden olemassaolosta – oma hankinta näyttäytyy helposti haastavana.

Toinen suosittu ehdotus suorahankinnan perusteeksi on äärimmäinen kiire. Suorahankinnan voi nimittäin tehdä silloin, kun sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä säädettyjä määräaikoja voida noudattaa hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi. Painotan, että kiireen todella on oltava tilaajasta riippumaton ja ennakoimaton – oman sähellyksen ja jahkailun aiheuttama kiire ei käy. Lisäksi kiireen on oltava äärimmäinen. Ehkä tulipalo? Huomionarvoista on, että tilaajan on ryhdyttävä viipymättä valmistelemaan varsinaista kilpailutusta ja turvauduttava suorahankintaan kiireen nojalla vain sen aikaa, kun se on ehdottoman välttämätöntä. (Aiempi kirjoitukseni vastaanottopalveluiden suorahankinnasta täällä.)

Näiden kahden perusteen lisäksi suorahankinta käy hankintalain kahdeksankohtaista listaa hieman yksinkertaistaen taideteoksen ostamiseen, suunnittelukilpailun voittajan kanssa tehtävään toimeksiantosopimukseen, hankintaan tieteellistä tarkoitusta, tutkimusta ja tuotekehitystä varten; edullisiin ostoihin liiketoimintansa lopettavalta toimittajalta sekä perushyödykemarkkinoilta noteerattujen ja sieltä hankittavien tavaroiden ostoon. Suorahankinta käy tietyin edellytyksin myös silloin, kun avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan tarjouksia.

Erityistapaus sote

Erityistilanteessa suorahankinnan voi tehdä yksittäisissä sote-hankinnoissa jos tarjouskilpailun järjestäminen tai palveluntuottajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi. Ajattelen tätä lainkohtaa usein seuratessani uutisointia kehnoista asumispalveluiden kilpailutuksista ja niiden aikaansaamista lieveilmiöistä.

Suorahankinta lisätilauksena

Lisätilaus eli aiemman toimituksen osittainen korvaaminen tai laajentaminen on sekin mahdollista suorahankintana – tietyin edellytyksin. Suorahankinta käy jos toimittajan vaihtaminen johtaisi teknisiltä ominaisuuksiltaan erilaisen tavaran hankkimiseen, aiheuttaisi yhteensopimattomuutta sekä suhteettoman suuria teknisiä vaikeuksia. Hankinnan kohteen vaikeus, arkaluonteisuus ja tekniseen yhteensopivuuteen liittyvät perusteet on niin ikään kyettävä osoittamaan yksityiskohtaisesti.

Vanhan sopimuksen jatkaminen ei siis sellaisenaan käy suorahankinnan perusteeksi. Jos aiempaa sopimusta todella haluaa jatkaa, on oltava kaukaa viisas ja huomioitava lisäoston mahdollisuus (arkisemmin optio) jo alkuperäisessä kilpailutuksessa. Sopimuskauden jatkaminen (eli option käyttöönotto) on tehtävä kolmen vuoden kuluessa alkuperäisen sopimuksen tekemisestä.

Muut perusteet lailliselle suorahankinnalle?

Sellaisia ei ole.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.