Tagged hankintavinkki

Vuoropuhelu – teoriasta käytäntöön

Istuin taannoin illallisella vanhojen hankintatuttujen kanssa. Selvisi, ettei muutamassa suuressakaan kaupungissa käytetä vuoropuhelua systemaattisesti – itse asiassa vuoropuhelua toimittajien kanssa ei käydä kuulemma lainkaan. Olen aiemminkin kirjoittanut vuoropuhelusta, mutta nostan tämän uudelleen esiin sillä aihe on tärkeä. Tämä on selvästi yksi niitä hankintalain alihyödynnettyjä mahdollisuuksia.

Arvot osaksi hankintoja

Miltä kuulostaisi eettisyyden, ympäristönäkökohtien, paikallisuuden tai vaikkapa työllistämisen huomioiminen julkisten hankintojen siivellä? Se on ihan mahdollista. Tavoitteista ja arvoista käytännön tekoihin pääsee laatimalla selkeän hankintastrategian. Osallistuin taannoin työkaverin pitämään koulutukseen, jonka aiheena oli paikallisuus julkisissa hankinnoissa (olen kirjoittanut blogissani paikallisuuden huomioimisesta; juttu löytyy täältä). Koulutuksen ydin kietoutui hankintastrategian ympärille. Mikä oikein on hankintastrategia ja miksi sen laatiminen on niin tärkeää?

Paikallisuus julkisissa hankinnoissa

Yle uutisoi hiljattain paikallisten yritysten suosimisesta julkisissa hankinnoissa. Otsikko, ”Kunnat kilpailuttavat miljardeja – kotiinpäin vedetään lukuisin keinoin”, oli ehkä hieman tarkoitushakuinen. Juttu perustui kyselyyn, johon oli saatu vastaukset 22 ”keskeiseltä” kunnalta. Uutisen kärki oli tämä: ”Kunnat ohjaavat tietoisesti kilpailutettaviakin hankintoja oman tai talousalueensa yrityksille. Hankintalain mukaan oman kunnan yritysten suosiminen on kiellettyä.” Totta molemmat, mutta näin vierekkäin esitettynä tämä antaa vähintäänkin arveluttavan kuvan kuntien toiminnasta ja hankintalain noudattamisesta. Se ei ehkä ollut tarkoitus, eikä ainakaan koko totuus.

Taasko halvin hinta voittaa!

Hankintojen kohdalla törmää toisinaan jänniin uskomuksiin. Ehdoton lempparini on kiukku voittajan valitsemisesta ”pelkällä hinnalla”. Tämä on melko yleinen ja usein mediassakin esitetty väärinkäsitys. Juttu on nimittäin niin, että vaikka voittajan valintaperusteena käytettäisiin ainoastaan hintaa, väitän, että hankinnoissa huomioidaan aina laatu. Kerron, mikä juju siinä hintavertailussa oikein on.

Vuoropuhelu yritysten kanssa

Kuntaliitossa on huomattu asia, johon omassakin työssäni törmään: vuoropuhelu tilaajan eli hankintayksikön ja yritysten välillä herättää hämmennystä. Kuntaliitto on koonnut ”Yleisiä uskomuksia vuoropuhelusta” -otsikon alle vuoropuheluun liittyviä uskomuksia ja linjannut, pitävätkö väitteet paikkansa vai onko kyse urbaanilegendasta. Tälle on ehdottomasti tilausta!   Miten se vuoropuhelu sitten käytännössä järjestetään?

Liikelaitoksesta in house -yksiköksi – mitä se tarkoittaa?

Edit 6.11.2018: Löydät päivitetyn kirjoitukseni sidosyksiköstä täältä. Okei, Espoon kaupunginhallitus piti kokouksensa 15.6. ja päätti esittää kaupunginvaltuustolle ateriahuoltoa hoitavan Espoo Catering -liikelaitoksen muuttamista in house -yksiköksi. Uutinen ehti lehtiin jo seuraavana päivänä, mutta mahtoiko merkityskin aueta. In house -yksikkö eli sidosyksikkö eli mikä? Hankintalakia ei sovelleta hankintoihin, jotka hankintayksikkö tekee omalta sidosyksiköltään. Eli palvelua voi ostaa suoraan, kilpailuttamatta. Helppoa. Tässä poitti sidosyksiköiden suosimiselle. Ja mikä se sidosyksikkö sitten tarkemmin ottaen oikein on?