Meren roskaamisesta

Viime aikoina on uutisoitu räikeästä Itämeren roskaamisesta (mm. Yle ja Helsingin Sanomat). Räjäytystyömaiden kivilouhosta käytetään Helsingin uusien kaupunginosien rakentamisessa täyttömaana ja räjäytyksissä käytettyä muovista impulssiletkua päätyy mereen rekkalasteittain. Helsingin Hernesaaressa meritäyttötyöt ovat parhaillaan käynnissä.

Pidä Saaristo Siistinä ry:n nyt jo viidettä vuotta jatkuvassa tutkimuksessa Suomen rannat ovat olleet huomattavasti roskaisempia kuin Ruotsin, Viron ja Latvian (Hesarin vuonna 2014 julkaisema uutinen on luettavissa täällä).

Sen sijaan, että suuren rakennusliikkeen infrayksikön johtaja aivan tosissaan esittää koululaisten lähettämistä roskatalkoisiin, rakennusliikkeiltä toivoisi vastuunkantoa ja asiallisia ratkaisuja ongelmaan.

Hankintaturisti selvitti, miten meren roskaantumista voi estää julkisilla hankinnoilla.

Jos olet tilaaja, vaadi ja valvo

Työmaan koosta riippumatta huomioi tilaajana ympäristö, roskaaminen ja jälkien perusteellinen siivous tarjouspyynnössä tai urakkaohjelmassa. Aseta vähimmäisvaatimukset tai tavoitetila ja määrittele selkeästi, kenen vastuulla ympäristöstä huolehtiminen on – tilaajan vai urakoitsijan. Edellytä, että myös alihankkijat noudattavat vaatimusta.

Valvo pelisääntöjen noudattamista sopimuskaudella. Sanktioi rimanalitukset ja puutu ongelmiin välittömästi.

Urakoitsijan puolella muista, että imagohaitan lisäksi sopimusvelvoitteiden laiminlyönnistä voi muodostua este seuraavaan kilpailutukseen osallistumiselle.

Esimerkiksi Hernesaaressa käynnissä olevan meritäytön kilpailutuksessa rakennusvirasto edellytti, että ”Urakoitsijan veneyksikön on puhdistettava vesi- ja ranta-alueita meritäytön aikana, erityisesti huomioitava täyttölouheen seassa olevat vanhat panoslangat.”

Ympäristön huomioimista vaatii jo aluehallintoviraston Hernesaareen myöntämä vesilupakin: ”Räjäytystöissä käytettävät panoslangat tulee poistaa merestä välittömästi räjäytysten jälkeen. Töiden loputtua ruoppaus- ja räjäytystöistä mahdollisesti tulleet roskat on siivottava vesi- ja ranta-alueilta.” Toivottavasti näin myös tapahtuu.  Vesilupaa koskeneessa hakemuksessa kaupunki nimittäin myönsi, että Länsisataman alueen meritäyttöjen yhteydessä ”mereen on päässyt tunnelilouhintatyömailta peräisin olleen tunnelilouhekiven seassa olleita muovisia panoslankoja ja nalleja. Lisäksi mereen on päässyt tunnelityömailla ruiskubetonin seassa käytettyjä muovikuituja.”

Tiukemmat vaatimukset

Julkisissa hankinnoissa saattaisi olla ihan perusteltua edellyttää, ettei rantojen rakentamiseen käytettäisi räjäytystyömailta tulevaa louhetta lainkaan vaan esimerkiksi avolouhoksista louhittua kiveä. Näin Hernesaaressakin lupahakemuksen mukaan juuri pyritään tekemään. Louhetta tuodaan Kruunuvuorenrannasta ja Jätkäsaaresta ja kaupunki on kertomansa mukaan katselmoinut louhekasat.

Tilaajana voi myös vaatia, että räjäytystyömailla käytetään elektronisia räjähdysnalleja. Ne ovat kalliimpia, mutta ympäristön kannalta huomattavasti muovisia impulssiletkuja parempia. Jätteeksi jää metallia, jota esiintyy luonnossa muutenkin. Metalli ei päädy mereen joutuessaan kalojen, pieneliöiden tai lintujen ravinnoksi.

Impulssiletkun ongelma ei nimittäin niinkään ole esteettinen riesa rannoilla, letkun palat veneiden moottoreissa tai edes ravinnon kautta ihmisiin päätyvä muovi itsessään, joskin ajatus muovipalasta elimistössä puistattaa. Vaarallisen impulssiletkusta tekevät muovin kemikaalit. Meressä nämä keräävät luokseen myös muita ympäristömyrkkyjä ja cocktailista tulee entistä hurjempi. Elimistössä kemikaalien seuraamukset ovat pitkiä ja arvaamattomia, syöpäriskin lisääntymisen myötä jopa tappavia.

Mikromuovi vaikuttaa koko ekosysteemiin

Muovin vaikutus koko ekosysteemiin voi olla järisyttävä. Jo nyt on viitteitä siitä, että kalat syövät mieluummin muovia kuin eläinplanktonia (!). Ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että muovia sisältäneessä vedessä kuoriutui huomattavasti vähemmän poikasia ja ne olivat myös verrokkiryhmää pienempiä. Muovihiukkaset tukkivat kalojen vatsat ja muovia syöneet kalat olivat laiskoja eivätkä ne reagoineet petokalojen tuoksuun.

Muovin lisääntyminen meressä vähentää myös petokalakantoja ja kasvattaa särkikalojen määrää. Se puolestaan lisää meren rehevöitymistä, sillä kasviplanktonia, kuten sinilevää, syövä eläinplankton hupenee särkikalojen ravinnoksi.

Huomioi rakennusurakoissa roskaamisen ennaltaehkäisy

Vaikkei kyseessä olisi suuren mittakaan meritäyttötyömaa, kaikilla rakennustyömailla voi vaatia käytettäväksi katettuja jätelavoja.

Kilpailutuksissa voi vaatia styroksin lämpöleikkaamista, sillä sellaisenaan pilkottaessa styroksin palat lentelevät ympäristöön ja niiden siivoaminen on mahdotonta.

Lisäksi hankinnoissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota rannoilla sijaitsevien työmaiden asianmukaiseen suojaamiseen.

Miten voin vaikuttaa?

Harvalla on näpeissään rakennustyömaiden tai louhintaurakoiden kilpailuttaminen, mutta julkisten hankintojen ympäristönäkökohtiin voi vaikuttaa myös päättäjiä lähestymällä. Miten asuinkuntani huomioi meren roskaantumisen ehkäisyn hankinnoissaan? Huomioiko kotikuntani mikromuovin hygieniatuotteita kilpailuttaessaan?

Hihat saa käärittyä osallistumalla Itämeren roskaantumista vastaan työskentelevien järjestöjen toimintaan tai lahjoittamalla rahaa nojatuolista.

Helsingin Sanomia lainaten meren roskaamisesta on syytä tehdä niin kallista ja noloa, että se loppuu.

 

[Kirjoitusta varten on haastateltu Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektipäällikköä Hanna Haaksia.]

 

 

[Blogi ilmestyy jatkossa joka toinen torstai.]

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s