Hankintaturisti täyttää 10 vuotta – iso kiitos teille lukijoille!

Blogi sai alkunsa keväällä 2015.

Helsingin Sanomat kirjoitti hoivapalvelujen ulkoistuksesta (Kun hoivasta tuli bisnes), tuttu jakoi jutun Facebookissa ja hänen seinällään alkoi vilkas keskustelu. Luin kommentteja, moni aprikoi, miten julkisia hankintoja käytännössä tehdään – en tunne hankintoja, mutta voiko tosiaan olla… Olin työssäni päässyt kilpailuttamaan ikäihmisten asumispalveluja ja ympärivuorokautista hoivaa, lastensuojelua, ratkaisuja asunnottomuuden vähentämiseksi. Minulla oli tietoa ja näkemyksiä hoivapalvelujen ulkoistuksiin – ja mielessäni vastailin kysymyksiin.

Uskaltaisinko kommentoida, kirjoittaa seinälle julkisesti? Yhtäaikainen innostus ja asioiden yksinkertaistamisesta kumpuava epävarmuus. Samana keväänä olin pohtinut ammatti-identiteettiäni juristina ja löytänyt itseni ihailemasta kollegoja, joita näytti yhdistävän kirjoittamisen ilo.

Lopulta blogi syntyi oivalluksesta, että minulla on mahdollisuus jakaa tietoa, tehdä maailmasta hiukan ymmärrettävämpi.

Facebook-kommentoinnin sijaan syntyi kokonainen kommenttikirjoitus – ja Hankintaturisti-blogi. Erotuksena työhöni hankintajuristina turisti tuntui sopivan kepeältä, luvalta kommentoida säädöksiä ja hankintojen logiikkaa rennommalla otteella, turistin uteliaisuudella.

Alkuun julkaisin blogia lähes viikoittain, sitten kuukausittain. Pitkään tavoitteena oli tehdä julkisia hankintoja ymmärrettäväksi etenkin heille, joille ne ovat lähinnä mediaosumia, eivät työn puolesta tuttuja. Vuosien saatossa fokus on ohjautunut enemmän hankintayksiköiden ja tarjoajien suuntaan, siihen, miten julkisen hankinnan saa onnistumaan.

Kirjoittaminen on kysynyt rohkeutta etenkin lainsäädännön muuttuessa eli tilanteissa, joissa tiedonjano on valtava, mutta selkeitä linjauksia ei vielä ole. Samoin asioita yksinkertaistaessani. Toisaalta on ollut huojentavaa tuudittautua ajatukseen, että saan kyllä palautetta, jos menisi pieleen ja opimme kaikki.

Blogia on luettu vuosikymmenen aikana satojatuhansia kertoja. Se on HUIKEAA! Kuka uskoisi julkisista hankinnoista.

Hankintaturistia on luettu liki jokaisessa Suomen kunnassa ja se on kerännyt katselukertoja useista kymmenistä maista ympäri maailmaa, kärjessä Suomen jälkeen Yhdysvallat, Alankomaat, Saksa ja Ruotsi. Julkisten hankintojen äärelle on hakeuduttu useita satoja kertoja myös Brasiliassa, Kanadassa ja Kiinassa.

Olen kuullut, että Hankintaturistia on luettu suurissa hankintayksiköissä, markkinaoikeudessa, juttuja on jaettu hankinta-asiantuntijoiden omissa viestikanavissa. Myös tarjoajat ovat lähestyneet, jakaneet huoliaan tai kiittäneet. Vuosien varrella olen saanut liikuttavaa palautetta, onnistunut innostamaan, näin olen kuullut.

Tämä postaus on järjestykseltään 127., ja vaikka julkaisutahti on viime vuosina ollut verkkainen, blogin kirjoittaminen tuo minulle edelleen iloa ja kepeyttä.

Alkuperäinen ajatus tiedon jakamisesta on säilynyt. Samalla toivon, että kaikki innostuisivat julkisista hankinnoista edes ripauksen, sillä suhtautumisellamme julkisiin hankintoihin on valtava merkitys koko yhteiskunnan kannalta – mitä useampaa kiinnostaa, sitä fiksumpia julkisista hankinnoista tulee.

Kiitos kun olet mukana!

Kuulen mielelläni palautetta blogista ja juttutoiveita – tavoitat minut sanna (at) hankintakumppanit.fi