Julkisissa hankinnoissa on huomioitava laatua. Olemme tästä kaikki samaa mieltä.

Näkemys keinoista, joilla laatu huomioidaan, vaihtelee. Miten se on mahdollista?

Julkisessa hankinnassa tarjouskilpailun voittaja voidaan valita kolmella eri perusteella: halvimmalla hinnalla, hintaa ja laatua arvioimalla tai elinkaarikustannukset huomioimalla.

Voittaja on mahdollista valita myös pelkällä laadulla eli esittämällä itse hinta, joka työstä maksetaan. Varsinainen valintaperuste on tällöinkin virallisesti “hinta-laatusuhde”. (Aiempi kirjoitukseni pelkällä laadulla valitsemisesta löytyy täältä.)

Jos valintaperusteena käytetään hintaa ja laatua, ostaja määrittelee itse näiden sisällön ja painoarvot. Ja ei, vahva laadun painotus ei vielä itsessään tee hankinnasta erityisen laadukasta.

Se johtuu siitä, että korkean laadun tarjoaminen saattaa olla myös pakollinen vaatimus kilpailuun osallistumiselle. Toisin sanoen kaikkien on tarjottava ostajan määrittelemää (korkeaa) laatutasoa.

On nimittäin mahdollista, etteivät kaikki tarjoa laatuvertailussa pisteytettävää “lisälaatua”. Siinä missä hankinnan kohdetta koskevat vaatimukset ovat pakollisia eli niihin on sitouduttava, jotta tarjous olisi tarjouspyynnön mukainen, laatuvertailussa lisäpisteitä tuovien seikkojen tarjoaminen on aina vapaaehtoista – silloinkin, kun koko valinta tehdään pelkällä laadulla.

Tästä seuraa se, ettei laatuvertailuun sovi jättää asioita, joiden saaminen on ostajalle ehdottoman tärkeää.

Hinnan ja laadun painoarvoja ei myöskään kannata kiirehtiä ratkaisemaan ensimmäisenä tietämättä vielä tarkasti, minkälaisia asioita pakollisiin vaatimuksiin sisällytetään ja mikä todella toisi laatuvertailussa huomioitavaa lisäarvoa näiden vähimmäisvaatimusten päälle.

Pisteytettävien laatukriteerien asettaminen kysyy ostajalta näkemystä ja ammattitaitoa. Parhaimmillaan laatuvertailu tuo aitoa lisäarvoa – ja puhuttelee niitä tarjoajia, jotka eivät kilpaile (pelkällä) hinnalla.