Mitä hankintalaki edellyttää hankinnan kohteelta?

Ei mitään.

Hankintalaki ei varsinaisesti ota kantaa siihen, mitä hankinnan kohteelta vaaditaan.

Laissa kyllä sanotaan, että hankinnan kohteen ominaisuudet, määritelmät ja tekniset eritelmät on ylipäätään esitettävä hankinta-asiakirjoissa. Määritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua kilpailuun, niillä ei saa perusteettomasti rajoittaa kilpailun syntymistä. Lisäksi kuvausten on oltava riittävän täsmällisiä. Esimerkiksi.

Hankinnan kohteelta saa edellyttää myös tiettyä merkkiä, kunhan merkki täyttää hankintalain edellytykset. Tällaisia merkkejä ovat mm. erilaiset ympäristömerkit sekä luomu- ja Reilu kauppa -sertifioinnit. Olennaista on, että merkki liittyy hankinnan kohteeseen, sen saamisesta päättää puolueeton taho ja kaikkien kriteerit täyttävien toimijoiden on mahdollista saada merkki.

Hankinnan kohdetta koskevia vaatimuksia ja kuvauksia kirjoittaessaan ostajan on noudatettava lain periaatteita. Speksaukset on laadittava siten, ettei toimittajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu vaarannu. Kriteerejä on peilattava hankinnan kohteeseen – kaikkien vaatimusten on oltava kohtuullisia siihen nähden, mitä ostetaan. On kiellettyä asettaa vaatimuksia, jotka eivät ole perusteltavissa hankinnan kohteen kannalta.

Näillä reunaehdoilla kukin ostaja määrittelee hankinnan kohdetta koskevat pakolliset vähimmäisvaatimukset parhaan näkemyksensä mukaan, tapauskohtaisesti jokaiseen hankintaan. Vastaavasti tarjoajat vakuuttavat tarjouksissaan täyttävänsä nämä vaatimukset eli tarjous on tarjouspyynnön mukainen.

Fiksu ostaja hyödyntää markkinatoimijoiden näkemystä ja käy vuoropuhelua – onnistuneita hankintoja tehdään yhdessä.