Kävin tänään varsin mielenkiintoisen keskustelun suuren asianajotoimiston juristin kanssa. Tämä oman alansa osaaja hämmästeli, mikä niissä hankinnoissa voi olla niin vaikeaa, kun niitä lakejakin on vain yksi. Mihin hankintajuristeja tarvitaan ja miten meille oikein riittää töitä? Sinänsä virkistävä näkökulma.

Kuin tilauksesta silmiini osui ystäväni, kollega Kirsi-Maria Halosen naseva kirjoitus “Hankintojen ‘lyhyt oppimäärä’“. Teksti on julkaistu valtion yhteishankintayksikön Hanselin omassa blogissa.

Kuten huomaa, pätkä on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta tunnistan saman haasteen omassa työssänikin. Sen yhden lain osaamisella pääsee alkuun, mutta siinä määrin ovelasti hankintalainsäädäntö limittyy kuntalain, hallintolain, verolainsäädännön ja lukuisten muiden lakien ja ohjeiden kanssa, että välillä hankintojen ammattilainenkin on upota suohon.

Ps. PUTU? No se tarkoittaa tietysti puolustus- ja turvallisuushankintoja.