Olipa kerran useamman kaupungin omistama Kilpailuttaja, jonka tehtävänä oli huolehtia julkisen liikenteen toimivuudesta.

Julkista liikennettä haluttiin laajentaa ja Länsi-Kaupunkiin ryhdyttiin puuhaamaan kaupunkiraiteilla kulkevia sähköjunia. Asukkaat riemuitsivat, poliitikot paistattelivat valokeilassa, rakennuttajat puuhasivat kauppakeskuksia ja asemia suunnittelevat arkkitehdit ottivat mittaa toisistaan.

Kilpailuttaja oli kuitenkin sangen kokenut ja tiesi, etteivät projektit aina suju suunnitelmien mukaan, suuret rakennusurakat varsinkaan. Se kuunteli muiden vakuutteluja kustannustasosta ja hankkeen valmistumisajasta, muttei sisimmässään uskonut ihan kaikkea.

Kaikessa hiljaisuudessa Kilpailuttaja ryhtyi ennakoimaan, varmuuden vuoksi. Länsi-Kaupungin bussireittejä kilpailuttaessaan se lisäsi jokaiseen sopimukseen optiolausekkeen. Optiolausekkeen mukaan Kilpailuttajalla oli mahdollisuus jatkaa sopimusta ja bussien liikennöintiä siinä tapauksessa, etteivät sähköjunat kaikesta huolimatta olisikaan käytössä suunnitellussa ajassa.

Sillä ennakointi se vasta olikin hyve.

Sattuipa nimittäin kerran, jo vuosikymmeniä sitten niin, että Itä-Kaupungissa julkisen liikenteen pysäkkejä ja mainospaikkoja ulkoistettaessa ajateltiin pitkienkin sopimusten päättyvän aikanaan. Niinpä jo sopimukseen kirjattiin, että varta vasten Itä-Kaupunkiin suunnitellut ja hankitut pysäkit siirtyisivät sopimuksen päättyessä kaikkine oikeuksineen Itä-Kaupungin omistukseen – olihan toimittaja jo saanut rahansa pitkän sopimuskauden aikana. Kun sopimuksen päättymishetki viimein koitti, sopimuslauseke osoittautui sangen hyödylliseksi. Pysäkit olivat yhä hyväkuntoisia ja muotoilultaan ajattomia, eikä Itä-Kaupungilla suinkaan olisi ollut käyttää miljoonia rahoja uusien pysäkkien hankintaan turhan päiten. Sopimuksella voitiin tehdä ihmeitä.

Ja niin pelasti Kilpailuttajankin ennakointi länsikaupunkilaiset. Kun uutinen sähköjunien viivästymisestä tuli, Kilpailuttaja jatkoi sopimuksia niin sulavasti, että Länsi-Kaupungin asukkaat tuskin huomasivat sähköjunien myöhästyneen aikataulusta. Optiolausekkeiden avulla kaikki bussilinjat jatkoivat liikennöintiä tutulla hinnalla siihen saakka, kunnes kaupunkiraiteet saatiin kuntoon. Sähköjunayhtiö toki maksoi bussilystin Kilpailuttajalle, mutta kaikkein tärkeintä oli, että kaupunkilaiset pääsivät matkoihinsa ja lopulta sähköjunatkin alkoivat toimia.

Sen pituinen se.