Suomi sai hiljattain ensimmäisen kansallisen julkisten hankintojen strategian (Valtiovarainministeriö, 2020). Tavoitteena on nostaa Suomi eurooppalaiseksi edelläkävijäksi julkisten hankintojen johtamisessa, osaamisessa, tiedon hyödyntämisessä, innovatiivisuudessa ja vastuullisuudessa.
”Tarvitsemme yhteisen kansallisen julkisten hankintojen strategian siksi, että saamme tulevaisuudessa entistäkin toimivampia hankintoja”, julkaisussa linjataan.
Hankintaturisti tutustui hankintastrategiaan – ja sen saamaan kritiikkiin.
Strategian kahdeksan tahtotilaa
Käytännössä Kansallinen julkisten hankintojen strategia 2020 koostuu kahdeksasta toisistaan riippuvaisesta ”kehittämisen osa-alueesta”, tahtotilasta. Jokaisen tahtotilan yhteydessä on esitetty tahtotilaa edistävät konkreettiset tavoitteet sekä kerrottu, mihin toimiin alkajaisiksi ryhdytään. Tekstit ovat napakoita ja helppolukuisia. Strategian liitteenä on lisäksi erillinen kuvaus strategian toimeenpanosta sekä strategisista vaikuttavuusmittareista.
Kansallisessa hankintastrategiassa esitetyt kahdeksan tahtotilaa ovat:
- Johdamme hankintoja strategisena toimintona ja hyödynnämme hankintojen potentiaalin tavoitteidemme saavuttamisessa;
- Teemme hankinnat ammattimaisesti ja kehitämme osaamistamme jatkuvasti;
- Suomi on edelläkävijä hankintojen tiedolla johtamisessa ja vaikuttavuuden kehittämisessä;
- Teemme toimivia ja laadukkaita hankintoja osallistavasti ja edistäen markkinoiden elinvoimaisuutta;
- Ratkaisemme haasteita innovaatioilla ja teemme hankintoja kokeilevasti ja kehitysmyönteisesti;
- Edistämme hankinnoilla yhteiskuntavastuullisesti julkisen talouden kestävyyttä;
- Edistämme hankinnoilla sosiaalista yhteiskuntavastuuta julkishallinnon sekä yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä;
- Suomi on ekologisten julkisten hankintojen suunnannäyttäjä
Yhdessä kokonaisuutta kuvataan purjeveneenä, ja sehän hymyilyttää kaltaistani purjehtijaa. Ehkä vene tosiaan käy vastuullisuudesta, purjeet johtamisesta, taidosta ja vaikuttavuudesta, innovaatiot mastossa liehuvasta viiristä.
Hankinta ilman strategista johtamista nimittäin on, no, purjevene ilman purjetta. Silti juuri strateginen ote hankintoihin tuntuu olevan monelle vieras. Hankalan käsitteen sijaan strategia on ennen kaikkia arkinen tapa toimia: hankinta ei ole muusta toiminnasta irrallinen saari, vaan osa hankintayksikön liiketoiminnan toteuttamista hankintayksikön arvojen mukaisesti. Ja toisin päin: niin kauan kuin julkinen hankinta nähdään pelkkänä hankintalain noudattamisena, ollaan kaukana hankintojen ohjaamisesta strategisella tasolla.
Hankinta ei ole muusta toiminnasta irrallinen saari, vaan osa hankintayksikön liiketoiminnan toteuttamista hankintayksikön arvojen mukaisesti.
Hankintaturisti
Tästä oivalluksesta kansallinen hankintastrategiakin ammentaa ja samasta syystä pidän julkaisua kovin tervetulleena. Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain kymmeniä miljardeja euroja, ja hankintojen on hyvä olla osa johdon työkalupakkia, kuten kuntaministeri asian kansallisen hankintastrategian esipuheessa muotoilee.
Hankintojen tavoitteista
Yhtäältä hankintastrategia korostaa hankintojen vaikuttavuutta. Hankintastrategia ohjaa mm. ilmasto- ja työllistämistavoitteiden edistämiseen. Se ei ole aivan ongelmatonta, kuten talous- ja oikeustieteen tutkijat hankintastrategiaa kritisoivassa blogikirjoituksessaan huomauttavat. Julkisen hankinnan ensisijainen tavoite on hankkia tarkoituksenmukaista laatua mahdollisimman pienin kustannuksin, ja monet sinänsä hyvät toissijaiset tavoitteet ovat ”lähes väistämättä” ristiriidassa tämän päätavoitteen kanssa, tutkijat kirjoittavat. Esimerkiksi hankinnoilla työllistäminen saattaa tehdä hankinnat vähemmän houkutteleviksi tarjoajille, ja toisaalta työllisyystavoitteita voidaan edistää yhteiskunnassa muilla paremmin kohdennetuilla toimilla. Tutkijat peräänkuuluttavat hankintojen ohjaamista tiedolla: ”Suomessa ei ole toistaiseksi käytössä tilastoaineistoja, joiden avulla voitaisiin arvioida toissijaisia tavoitteita painottavien hankintojen onnistumista. — Olisi perusteltua, että ennen kuin toissijaisia tavoitteita lisätään merkittävästi, arvioitaisiin toimenpiteiden vaikutuksia.”
Tämä on raikas kannanotto, todetaanhan hankintastrategiassakin näin: ”Välillä hankintoja tekevistä voi tuntua, että maailmassa ei ole sellaista ongelmaa, jota ei voisi julkisilla hankinnoilla ratkaista.”
Jälleen ilolla luin 🙂
”Välillä hankintoja tekevistä voi tuntua, että maailmassa ei ole sellaista ongelmaa, jota ei voisi julkisilla hankinnoilla ratkaista.”
Jälleen tänään olen valmis tuon toteamuksen allekirjoittamaan.
Kiitos Tarja kivasta kommentista! Ilahduttaa kuulla, että blogista on iloa. 🙂
Minua mietityttää tutkijoiden mielipiteissä kaksi mainitsemaasi asiaa:
”Julkisen hankinnan ensisijainen tavoite on hankkia tarkoituksenmukaista laatua mahdollisimman pienin kustannuksin.” En osaa yhtyä tähän ajatukseen, koska julkisin varoin tehtävät hankinnat eivät voi olla täysin irrallaan muusta yhteiskunnasta. Hankintalain 2 pykälässäkin asetetaan muita tavoitteita.
Toinen on tämä: ”Suomessa ei ole toistaiseksi käytössä tilastoaineistoja, joiden avulla voitaisiin arvioida toissijaisia tavoitteita painottavien hankintojen onnistumista. — Olisi perusteltua, että ennen kuin toissijaisia tavoitteita lisätään merkittävästi, arvioitaisiin toimenpiteiden vaikutuksia.” Tarkoitus on strategian toimeenpanon yhteydessä yhdessä selvittää missä hankinnoissa ja miten näitä yhteiskunnallisia tavoitteita voidaan edistää. Vasta sitten kun on riittävästi ko. hankintoja, voimme saada tilastotietoja, jotka mahdollistavat onnistumisen arvioinnin ja mahdollisista virheistä oppimisen.
Tämä taas mielestäni pitää hyvin paikkansa ”Välillä hankintoja tekevistä voi tuntua, että maailmassa ei ole sellaista ongelmaa, jota ei voisi julkisilla hankinnoilla ratkaista.” ja siksi strategian toimeenpanoon liittyy runsaasti toimia, joilla pyritään auttamaan tätä vaikeaa työtä tekevää osaavaa ja motivoitunutta joukkoa.
Mielestäni olemme nyt hankinnoissa oikealla tiellä ja henkilökohtaisesti iloitsen siitä, että voin omalla pienellä panoksellani olla mukana ilmaston muutoksen tai ihmisten syrjäytymisen ehkäisyssäl
Hei Tarja!
Kiitos hyvästä ja kattavasta kommentista.
Kansallisessa hankintastrategiassa on mielestäni paljon hyvää, hankintojen strategiseen johtamiseen panostaminen on lähellä omaa tekemisen tapaa aivan erityisesti! Samoin olen jo pitkään nostanut hankinnoissa esiin erilaisia tilaajaa puhuttelevia arvoja ja rohkaissut huomioimaan mm. ympäristönäkökohtia ja käyttämään työllistämisehtoa ja omat kokemukset näistä ovat olleet positiivisia (kilpailua on syntynyt; toisaalta viestintään ja ohjeisiin on panostettu). Ajattelen myös, että on hyvä kokeilla rohkeasti uusia asioita; joskus toimii, joskus ei, mutta näkemys paranee aina.
Ymmärrän kuitenkin tutkijoiden tulokulman. Julkisten hankintojen tarkoituksena on hankkia tavara / palvelu / urakka ja vaikka tässä yhteydessä voidaan toteuttaa muitakin arvoja, on hyvä kysyä, vaarantaako niiden toteuttaminen kilpailun syntymisen ja heikentääkö hankintaa. Hankinnoissa on paljon politiikkaa ja niillä voidaan vaikuttaa moneen asiaan. Lähtökohtaisesti se on hyvä asia, muttei ongelmatonta. Luen siis tutkijoiden kritiikkiä ennen kaikkea huolena ja muistutuksena siitä, ettei julkisten hankintojen tarkoituksena ole ensisijaisesti ”parantaaa maailmaa” vaan tehdä niitä hankintoja.
Olen myös tutkijoiden kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tarvitsemme tutkittua tietoa hankintojen johtamiseksi sekä siitä, että hankintojen ensisijainen tehtävä ei ole parantaa maailmaan.
Mutta olen eri mieltä siitä, etteikö meille kaikille tärkeitä yhteiskunnallisia tavoitteita voisi edistää siihen sopivissa hankinnoissa vain siksi, että vielä ei ole riittävästi tutkimustietoa.
Useat yksityisen sektorin yritykset, sekä myyjät että ostajat, panostavat hankinnoissa vastuullisuuteen. Julkisen sektorin täytyy myös tehdä osansa.
Luulen, että tässä ei olla kenenkään kanssa lopulta täysin eri mieltä. Mutta näkökulmaeroista on aina kiva keskustella 😄
Mainio kuulla! Olen ihan samoilla linjoilla.
Nyt aloin oikein miettiä, ovatko tutkijat tosiaan sitä mieltä, ettei yhteiskunnallisia tavoitteita voi lainkaan edistää hankinnoissa, kunnes niiden käytöstä on tutkittua tietoa? Sitähän ei saada, jos ei kokeilla.
Ajattelen, että ostaja voi aina myös itse tehdä tosi paljon kilpailun tukemiseksi mm. omalla aktiivisella tiedotuksella ja kontaktoinnilla sekä selkeillä ohjeilla ja asiakirjoilla. Toivottavasti hankintastrategia auttaisikin juuri tässä eli saisi näkemään mahdollisuudet ja strateginen ote lisääntyisi.