Hilmasta piirtyy näennäinen totuus hankinnoista

Hilmasta piirtyy näennäinen totuus hankinnoista

Hilman vuoden 2018 tilastot on julkaistu. Miltä julkiset hankinnat näyttävät? Tutustuin tilastoihin viiden viime vuoden ajalta ja yllättävin tieto lienee tämä:

 

Hilma on huono tietolähde, josta piirtyy näennäinen totuus Suomessa tehtävien julkisten hankintojen volyymista.

 

Hilmassa julkaistiin viime vuonna 17 022 ilmoitusta. Luku on aiempien vuosien tasolla ja se sisältää kaikki mahdolliset Hilmassa julkaistut ilmoitukset, myös ennakko- ja jälki-ilmoitukset. Kansallisten hankintailmoitusten osuus kokonaisuudesta onkin vain 8 423 kappaletta ja EU-hankintailmoitusten 3 263 kappaletta.

Vuoden 2018 hankintailmoitusten kokonaisarvo on Hilma-tilaston valossa 27 580 246 640 euroa. Summa ei kuitenkaan kerro paljoakaan hankintojen vuosittaisesta määrästä, sillä Hilmassa kokonaisarvoon lasketaan kaikki vuoden aikana ilmoitetut hankinnat – tai itse asiassa ei edes kaikkia, vain ainoastaan ne hankintailmoitukset, joissa ostaja on ilmoittanut hankinnan hinnan (tällaisia ilmoituksia on n. 75 % kaikista Hilmassa ilmoitetuista hankintailmoituksista). Hintatiedot sisältävien hankintailmoitusten euromäärät lasketaan yhteen, josta saadaan vuoden hankintailmoitusten yhteenlaskettu kokonaisarvo. Samaan könttään päätyvät yhtä lailla yhdeksi vuodeksi kilpailutettavat sopimukset kuin vaikkapa viidelle vuodelle tehtävät hankinnat. Siksi euroja kiinnostavampia tietoja lienevätkin ilmoitusten määrät tai jokseenkin triviaalit julkaisuajankohdat, joita myös tilastoidaan.

Ehdottomasti suosituin kansallisten ilmoitusten julkaisuhetki on maaliskuu (vain 2016 huhtikuu on ollut suositumpi). Maaliskuussa julkaistaan keskimäärin 1 112 kansallista hankintailmoitusta. Ajankohta on ymmärrettävä, sillä alkuvuonna uudella talouskaudella käynnistetyt hankinnat ehtivät julkaistaviksi juuri parissa kuukaudessa.

EU-hankintailmoitusten kohdalla suosituimmassa julkaisukuukaudessa on suurempaa vaihtelua. EU-hankintailmoituksia on julkaistu viime vuosien suosituimpina kuukausina keskimäärin 393 kappaletta ja nämä kuukaudet ovat olleet helmikuu (vuosina 2018 ja 2015), huhtikuu (2016 ja 2014) ja hieman yllättäen lokakuu (2017). Syksylle venähtänyttä ilmoituspiikkiä selittänee vuoden 2017 alussa voimaan tullut hankintalain uudistus, joka sai kenties osan ostajista odottelemaan alkuhämmennyksen hälvenemistä.

Selvästi hiljaisin ilmoituskuukausi on arvatenkin heinäkuu, jolloin kansallisia ilmoituksia on julkaistu keskimäärin vain 400 kappaletta ja EU-ilmoituksia noin 160 kappaletta kuukaudessa (2018 hiljaisin EU-ilmoitusten julkaisuajankohta oli heinäkuun sijaan poikkeuksellisesti elokuu).

 

Mutta tässäkö ovat tiedot, joita meillä julkisista hankinnoista kerätään ja tilastoidaan? Hankintojen merkityksen oivaltaminen ja strateginen ohjaushan kaipaavat tuekseen dataa.

 

Yleinen käsitys Suomessa tehtävien julkisten hankintojen vuosittaisesta volyymista on pitkään ollut 35 miljardin paikkeilla. Julkisten hankintojen todellinen arvo on kuitenkin jopa 52 miljardia euroa, kertoo kesällä julkaistu LUT-yliopiston tutkimus (”Public procurement spend analysis at a national level in Finland, Timo Kivistö ja Veli Matti Virolainen)Suurta summaa selittävät in house -ostot eli hankinnat ostajan omalta sidosyksiköltä ilman julkista kilpailutusta. Tällaisten sidosyksikköhankintojen arvo on tutkijoiden mukaan peräti 15 miljardia euroa vuosittain. (Aiempi kirjoitukseni ”Mikä on sidosyksikkö ja miksi sillä on merkitystä?” löytyy täältä.)

Soitin toiselle tutkimuksen tekijöistä kuullakseni minkälaista dataa perkaamalla 52 miljardiin on päästy. Selvisi, että tiedot on saatu tuloslaskelmia, omistajaohjausraportteja, tilastoja ja talouslukuja läpikäymällä. Ne ovat kirjanpidossa toteutunutta faktaa julkisten toimijoiden ostoista. Toistaiseksi sidosyksiköiltä tehtävistä ostoista ei ilmoiteta tilastointitarkoituksessa minnekään, eikä esimerkiksi Tilastokeskus tilastoi julkisomisteisia osakeyhtiöitä.

Ehkä pitäisi.

Suomen Yrittäjien blogikirjoituksessaan esittämä huoli julkisiin hankintoihin syntyneistä kaksista markkinoista ja hankintaeurojen valumisesta yritysten ulottumattomiin ohi julkisen kilpailutuksen tuntuu hyvin perustellulta.

 

3 comments

  1. Tarja Sinivuori-Boldt says:

    Moi, olet oikeassa – luku ei ole lainkaan luotettava.

    Tuo luku ”ilmoitustyypeittäin” 27 MRD pitää sisällään saman hankinnan ennakko-, varsinaisen- ja jälki-ilmoituksen. Luku ”hankintalajeittain” 13,8 MRD on lähempänä oikeaa, koska siinä on alaviitteen mukaisesti jätetty nämä tuplat ja triplat pois. Mutta siinäkin on kaikki nuo mainitsemasi ongelmat.

    Se yleisesti käytetty n. 35 MRD on EU tilastokeskuksen arvio vuodelta 2015 file:///C:/Users/03059680/Downloads/20161219_indicators_2015_both_averages.pdf
    ja toisin kuin Hilmassa siinä on arvioitu muutakin kuin kilpailutettuja hankintoja.

    Valtiovarainministeriö on asettanut toimenpideohjelman Vaikuttavat julkiset hankinnat eli ”Hankinta-Suomi” yhteistyössä Kuntaliiton kanssa ja sen puitteissa toivotaan pystyttävän pureutumaan myös tähän pähkinään.

    Hankintoja tulisi johtaa tiedolla. Siitä näkökulmasta tämä epätarkkuus on ihan hupaisaa. Ellei olisi kyse näin suurista summista ja vakavasta asiasta.

    Sun blogeja on aina kiva lukea, kiitos niistä!

  2. hankintaturisti says:

    Moi, ja kiitos Tarja hyvästä kommentista ja tietojen tarkentamisesta! Aina jännittävää kirjoittaa aiheesta, jonka tietää olevan muille tutumpi.

    Samaa mieltä tiedolla johtamisesta ja nykytilanteen surkuhupaisuudesta. Erinomaista, että näitä kehitetään – mielelläni kuulisin ”Hankinta-Suomesta” tarkemminkin.

    Kiitos taustasparrauksesta, se on tosi arvokasta!
    Sanna

    • Tarja Sinivuori-Boldt says:

      Moi Sanna, aihe kiinnostaa tosi monia, mutta kaikilla taitaa olla yhtä hatarat tiedot. Kyllä tähän vielä jossain vaiheessa selvyys saadaan 🙂

      Hankinta-Suomesta saat tiiviit lisätiedot täältä https://vm.fi/hanke?tunnus=VM086:00/2019
      Ja jos haluat, niin voin joskus lounaalla/aftereilla kertoa tarkemmin!
      Tarja

Vastaa