[Edit 7.3.2019 klo 11.45] Markkinaoikeus on ratkaisussaan 663/17 todennut koulukuvauksien olevan julkista hankintaa (käyttöoikeussopimuksia), ja ne on kilpailutettava hankintalain mukaan.

[Edit 9.11.2017 klo 7.35] Aamun lehti uutisoi, että Helsinki alkaa kilpailuttaa koulukuvauksia. Se on mahtavaa!

—

Luin hiljattain uutisen koulukuvausten järjestämisestä ja soittokierros suurimpiin kaupunkeihin vahvisti epäilykseni: kuvauksia ei kilpailuteta hankintalain mukaan.

Väitän, että koulukuvaukset ovat julkista hankintaa. Tässä perusteet ja samalla käyttöoikeussopimus selitettynä!

”Koulu ei maksa kuvia.”

Tähän Opetushallituksen vuonna 2011 julkaisema ohjeistuskin nojaa. Nopea gallup tikkaremmissa arvioi tulkinnan vanhentuneeksi.

Kuvaukset rahoitetaan oppilaille myytävillä kuvatuotteilla. Kyseessä on taloudellista vastiketta vastaan tehty sopimus, jolla hankintayksikkö (koulu, osa kuntaa) antaa yritykselle mahdollisuuden tarjota palvelujaan (kuvausta) omalla liiketaloudellisella riskillään. Hankintalaissa tällaisesta käytetään termiä palveluja koskeva käyttöoikeussopimus eli konsessio.

Hankintayksikön ei tarvitse maksaa palvelusta euroakaan – olennaista on, että se antaa yritykselle oikeuden periä maksu loppukäyttäjiltä. Koulu siis tarjoaa oppilaat ja sallii palvelun myymisen. Näin tehdessään koulu tulee tukeneeksi suoraan tietyn yrityksen liiketoimintaa. Miten yritys valitaan? Miten turvataan tasapuolinen kohtelu ja avoimuus? Entä uusien toimijoiden pääsy markkinoille? Huomaavatko koulut itse tarkastaa, että yrityksen lakisääteiset velvoitteet ovat kunnossa?

Hankintalain kannalta tilanne on kyseenalainen.

”Koska pitää kilpailuttaa?”

Koulukuvaukset kuten myös kuvaukset kunnallisissa ja ostopalvelupäiväkodeissa pitää kilpailuttaa kynnysarvon ylittyessä.

Konsession kynnysarvoa määriteltäessä lasketaan yhteen kaikki yritykselle maksettavat maksut, tässä tapauksessa siis kuvatuotteiden myynti oppilaille tai päiväkotimuruille.

Kynnysarvo konsession kilpailuttamiselle on 500.000€ (alv 0 %). Jos kuvapaketin hinnaksi lasketaan maltillinen 15€ per oppilas, konsession kynnysarvo ylittyy esimerkiksi neljän vuoden sopimuskaudella jo reilun 8.000 oppilaan ostoilla. Isoissa kaupungeissa yhdellä vuosiluokalla saattaa olla useita tuhansia oppilaita ja kun päälle lisätään esikoulut ja päiväkodit – tai sopimuksen pituuteen mahdolliset optiovuodet – kilpailutusvelvoite on isommissa kaupungeissa väistämätöntä.

Hankintalaissa säädellään käyttöoikeussopimuksia merkittävästi aiempaa tarkemmin, sillä hankintalailla on saatettu kansallisesti vuoden 2014 konsessiodirektiivi. Käyttöoikeustermi näkyy hankintalain nimessä (”laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista”) ja on selvää, että konsessiotkin ovat julkista hankintaa. Siksi koulukuvaustenkaan kohdalla ei voi laistaa kilpailutusta vanhentuneeseen ohjeistukseen tuudittautumalla.

”Miksi koulukuvaukset pitäisi kilpailuttaa kootusti?”

Koulukuvaukset toistuvat samansisältöisinä kunnan kaikissa kouluissa. Tai kunnan kaikissa päiväkodeissa.

Tästä syystä on jokseenkin vaikea perustella koulu- tai päiväkotikohtaisia kilpailutuksia, hankintoja kun ei saa keinotekoisesti pilkkoa osiin kilpailuttamisen välttämiseksi.

Kunnan kaikkien koulujen tai kaikkien päiväkotien kuvausten kilpailuttaminen kerralla tukisi myös oppilaiden ja päiväkotilasten tasavertaista kohtelua.

Käytännössä kilpailutus kannattaisi jakaa osiin esimerkiksi koulujen sijainnin, vuosiluokkien tai vaikkapa kielen perusteella. Osiin jakaminen edistäisi markkinoiden toimivuutta ja estäisi kuvausten keskittymistä isoille toimijoille. Koulu- ja päiväkotikuvaukset kilpailuttaisin erikseen.

Kilpailutuksen myötä kannattaisi perustaa puitejärjestely, jotta koulut voisivat sopimuskauden aikana tilata kuvauksia järjestelyssä mukana olevilta yrityksiltä mahdollisimman joustavasti. Se helpottaisi koulujen työtä melkoisesti.
[Edit 12.10.2017: Päivitetty otsikko ja kynnysarvoa sekä käyttöoikeussopimuksen sääntelyä koskevat kappaleet vastaamaan nykyistä hankintalakia.]